Arjesta juhlaa

Sataa ja on maanantai. Voisi olla juhlien jälkeistä apatiaa, mut ei oo. Oli niin kivat kemut ja ystävien läheisyys ja heidän antama hauskuus kantaa pitkälle. Tuli taas monta elinvuotta lisää, jos sitä nyt sillä naurun määrällä voisi mitata. Enhän mää kylmene sit koskaan. Hyvä ystäväni, joka on asunut vuosia jo kaukomailla tulee aina kesäisin ja juttu jatkuu siitä mihin se viimeks jäi. Helppoa ja hauskaa yhesoloa. Mii laik.

Aamu-ussakka

Yläkerta järjesti upean kelin ja Martta väänsi juhlat. Ihan perinteisellä kaavalla mentiin. Keittiön tervehdyksen Lohipastrami näytti olevan hyvin suksee. Kaverina siinä puolukkamajoneesi ja gruusialainen perunasalaatti. Hyvin uppos. Rakkaudella työstämäni tattitryffelipasta oli just niin maukas ja täyteläinen kuin sen tulee ollakin. Jos nyt ihan vähän kehua retostelen, niin parasta A-luokkaa.

Tero putsaa saalista

No se keittiön tervehdys

Elokuun illat ovat parhaita. Tummat ja lämpöiset. Ulkotulet ja valot virittelin, siinä on sitä taikaa ja tunnelmaa, josta ihan vallan höpelöidyn. Pitkällä kaavalla kun syödään, niin jälkiruoka tarjoiltiin tuossa puolen yön tietämillä. Keittiön tervehdyksellä aloitettiin yheksän maissa eli olihan tuolla kaavalla pituutta. Mut eihän meillä mikään kiire, nauttimaan tänne ollaan tultu. Täytyy myös mainita, ettemme kuitenkaan aamuyöhön kukkuneet, kello taisi olla kaks, kun Lähdejärvi hiljeni, Heeeeeelankooor!

Metsän antimia

Sussu ja toverit

Silleen maltillinen väkijuomien käyttö pelasti seuraavan päivän, eikä tarvinnut edes kärsiä kohmelosta. Hieman jälkeen jättänyt olo, joka korjaantui aamuisella uinnilla ja sienimettällä. Vieraat sai kotiin viemiseksi mustaa torkkarii ja kantsui. Ja parit hirvikärpäset. Siihen vielä kylypeä rupsahutimme ja Martta burgerit pöytään pakersi.

Valot jo tuikkii

Asettelin

Jahas, olen siis vielä mökillä. Otan sellaisen hitaan lähdön, laitan paikat kondikseen ja lähden ajelemaan citiin. Tänään olisi yksi mielenkiintoinen näyttö. Taisin siitä jo mainita, eikä varmaan pitäisi mennä edes katsomaan. Just tietysti niin ihana, et sit vaan alkaa pahemman kerran nyppiä, kun ei ole vielä sitä riihikuivaa takataskussa. Olkoon, otamme risikin ja menemme. Voihan se olla, että siitä löytyy joku vika, oikein emävika. Kohde jossa on kaikki kohdallaan ei voi olla totta. Joku koira siihen on haudattu. Baithiwei, se on rivitalo. Asia jota vastaan olen ollut, en taho rivitaloon ja nyt olen sellaista menossa katsomaan. Onko mitään järkee?

P:S Keskityin niin vieraisiin, että kuvasaldo kemuista jäi vähäiseksi, muutama räpsy.