Hui hai haahuilee

Kappas, se on niin kuin alkuviikko. Viikko hurahti mut toisaalta tuntuu, et loman alkamisesta on jo huru mykke. Tahtooks se sanoo, et tää olisi niin ku relannut. Voiko se olla mahollista. Olen yksin möksällä. Vieras ja UK lähtivät eilen citiin ja mä jäin tänne. Ensin olin vähän däääm, mut sit sisäinen rauhani rakastui ja vietin hyvinkin medidadiivisen illan. Saunoin ja istuin syvissä mietteissä tuijottaen aavaa ulappaa. Söin viikonlopun tähteitä ja annoin itseni olla vaan. Eikä tullut edes yksinäinen haiku, yhden runon kirjoitin.

Mut joo, nyt tietysti iskee pikku paniikki. Varsin jos sille antaa valtaa. Paniikille, meinaan. Pitäisi olla citissä sinkoilemassa näytöillä jne. Whai? Kaikki on kuitenkin netissä, eikä siellä ainakaan eiliseen ollut tullut yhtään niin varmasti potentiaalista, et pitäisi olla kauppaa hieromassa. Nyt täytyy tuumata. Jäädäkkö vai lähteä. Vielä ei ole tullut mökkikuolemaa, et olisi pakko päästä ihmisten ilmoille. Ehkä jään tähän mölläämään ja annan rauhan riehua sisälläni. Hirvee dilemma.

Viikonloppu oli oikein mukava. Vähän vaihtelua vieraan merkeissä normaali arkeemme. Tai siis juhlaamme, koska täällähän jokainen ilta on juhla. Mottomme onkin: Arjesta juhlaa. Okei, juhlakin menettää merkityksensä, jos se on joka ilta. Toki, nöyrästi pidämme välipäiviä ja sit taas on syytä juhlaan. Lomahan periaatteessa pitäisi olla yhtä juhlaa. Mut ei sitäkään jatkuvaan jaksa. Arki on hyvä. Ja se oikea rytmi. Se on tärkeä.

Käytiin Fiskarsin antiikkipäivillä. Huh, kun siellä oli populaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, enkä tiennyt, että se on näin suosittu tapahtuma. Mut mukava oli kierrellä ja katsella. Kaiken näköistä ihanaa vanhaa tavaraa oli tarjolla. Jos olisi ollut se uusi koti, niin sinne olisi voinut löytää jotakin persoonallista yksityiskohtaa. Ja löysinkin, paljonkin löysin. Vanhaa, kulunutta, rouheeta ja raffia olisi ollut tarjolla. Erityisesti ihastuin vanhaksi kuluneisiin tuoleihin ja pöytiin. Grillimakkara ja jäätelö oli taivaallista.

Ukkonen pyöri ja kierti härnäämässä useamman tunnin, mut ei se tähän tullut. Aluks olin hiukka jäykkänä, et jos se tulee päälle ja olen ihan yksin. Onneks meni menojaan, niin ei tarvinnut yksin itkeä ja peljätä mahtavien luonnon voimien armoilla. Ilta kääntyi eilen varsin sulokkaaksi ja nautin ilta-auringon hempeästä hyväilystä. Nukkuminen täällä on niin kokonaisvaltaista, et ei yöllä tartte heräillä kuuntelemaan ja pelkäämään. Ehei, mie nukun kuin tukki tai joku ajopölli.

Mä en nyt voi listaa mitään päiväohjelmaa, kun sitä ei ole. Ilma on just sellainen passeli, et ei tartte senkään puolesta olla jotenkin uuuh oooh. Pilvinen ja joutavan oloinen. Eli en ala vieläkään pesee ikkunoita. Katsotaan sit iipee, jos tulee tekemisen puute, niin aina voi lähtä kylille haahuilee. Yksi taideteos kaipaa kirpparikamaa, siinä voisi olla päivälle missio. Päämäärätön haahuilu vanhan tavaran parissa ja ehkä mansikkatötteröjäädelö. Arrivedertsi vaan!