20.5.2016

Vihree vehree suora

Hei hellurei! Taasen viikko on kääntynyt lopuilleen. Silleen kivasti puuhaa, että vasta nyt kerkeän tänne läpisee. Heräsin jo kello viis, se on tämä loppuviikon syndrooma. Eiks oo hassuu, aina to-pe herään ennen kukkoa. Tänään syynä voi olla se, että pääsee taas mökille. Odottaa niin hän. Ei käy kieltäminen, viikko on ollut selän takia raskas ja snadisti vaivalloinen. En nyt käy sitä itkeämään, toteanpahan vain. Mökillä saa hiukka huilata ja palautua. Ja mikäs, eiks se oo luvannut taas hekumallista hehkua.




Euroviisut tuli ja mänt. Tasokasta tavaraa tänä vuonna, mut hiukka jäi hampaan koloon, kun Aussit ei sit voittanutkaan. Olisin sen heille suonut, mut ei voittajakaan huono ollut. Hiukka mua häiritsee se politikointi, olkoonkin hyvän asian puolesta. Pikku hiljaa alkaa myös nyppiä toi swedupettereiden joka paikkaan tunkeutuminen. Sääntöjä pitäisi muuttaa niin, että kilpailukappaleiden pitäisi olla tuotettu ja tehty kokonaan esittäjämaassa. Tympii tuommoinen. Muutenhan svedut veti hienon shown, jaksoin minäkin loppuun asti katsoa.



Toisin kuin eilen. Siinä niin iltaehtoolla vedettiin apetta nassuun ja käytiin kivasti soffalle töllön ääreen. Mitä tapahtuu? Molemmat papparaiset vetää tiukkaa unta aina puolkymppiin asti. Sit ollaan kuuppa sekaisin ja tööttööt. Eipä siinä tarvinnut enää kovin voimistella, ihan kuulkaa painuin sänkyyn ja uni tuli tavoittelematta. Jotensakin nykyään väsy vaivaa vai onks tää nyt tätä ikääntymistä, huu nous.



Se hyvä puoli näissä aikaisissa aamuissa on, että saa tehtyä duunia tehokkaasti. En mie suinkaan koko aikaa ole väsy, aamun hetket ovat äärimmäisen tehokkaita tekemiselle. Ennen mökkeytymistä olisi tarkoitus tehdä puhdistusoperaatio täällä himas. Alkaa olla nurkat taas siinä kunnossa, että ihan hävettää. Ai niin, ollaan nyt Ukkokullan kans tehty päätös samana katon alle muuttamisesta ja pankkiin lainakeskusteluaika on varattu. Siitä se lähtee.



Olen jo uutta kotia nettaillut, tarjontaa on huru mykke, varsinkin, kun kohdealueena on helsinkiespoovantaa. Neliöitä täytyy olla, se on parisuhteemme edellytys. Vähän mua hirvittää, miten saadaan mun decodeeraus menemään läpi ja hima silleen molempien näköiseksi. Sitä mie en pelkää etteikö yhteiselo muuten suju. Miks ei, kivasti on tähänkin asti mennyt. Okei, meidän riidat ( usko ken tahtoo, mut varsinaisesti emme ole vielä kertaakaan faitanneet ) tulee siivouskäsityksestä, elämän eri rytmityksestä ja kenties huushollin stailauksesta ym. Tai mistä sen tietää, voi olla, että ei tuu mitään. Kunhan vain minä saan päättää... Noh, kyllä munkin täytyy opetella olemaan joustava. Juu niin, kyllä.



Ou jees. Otan vielä pikku tirsut ja sit aksön. Täytyy päästä lähtee ennen ruuhkia. Kaupan kautta, illalla grillataan. Vartaita ajattelin laittaa. Silleen kivat, kun voi tehdä jo ennakkoon, eikä tartte sit kun rillata. Saapi saunoo rauhas ja kuunnella puhelintoivetta. Oikein ihanaista viikonloppua tu evrivan!


7 kommenttia:

  1. Ihania kuvia (taas)!! Kolmas ylhäältä on mun silmään hienoista hienoin. Siinä ois niinkuin pariskunta :). Sen alapuolella olevat neulaset näyttää jotenkin itkeväisen surullisilta. (Huomaatko, että oon vähän niinkuin taidenäyttelyssä :?))

    En enää nykyään katso viisuja ollenkaan. On mennyt jotenkin maku, kun enää ei välttämättä (kai) se musiikki ja esittäjä ratkaise, vaan se, kuka vetää hulppeimman shown. Tai jotain sellasta epäaitoa meininkiä, josta en tykkää. Ja liian pitkäkin ohjelma mulle. Ei vaan jaksa.

    Iloista möksäviikonloppua ja Onnea uuden kodin etsintään! Muistakaa ostaa tarpeeks huoneita, että pääsee toista piiloon, jos alkaa hetkittäin ahistaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun haaveissa olisi oma valokuvanäyttely, siksi tuo kommentti oli aika poikaa ;) Ajattelin kuvatessani, että luonto itkee. Kiva, jos ajattelit samoin. Kuvaaminen on hetken näyttämistä, se pieni momentti minkä näen. Se on sen jakamista, sillähän minä vaan.
      Viisuja onkin nykyään katsottava myös sillä silmällä, kellä on paras show. Se on kai tätä aikaa... Ennen vanhaan biisi voitti, nyt visuaali ja musa tugether.

      Neljä huonetta ja keittiö. Molemmille tarvittaessa omat makkarit ja työhuone. Sen UK voi sisustaa niin kuin haluaa :) Mie vastaan muusta sisustuksesta, hää työhuoneen. Aika hyvä, vai mitä?

      Poista
    2. Hyvä plääni! Meillä se meni niin, että minä vastaan talon sisustuksesta ja mies autotallin :D. Mutta ihan hyvin menee, koska jos joskus kysyn ukkelin mielipidettä, vastaus on kuitenkin "Mulle käy se mikä sulle käy". Ihan kiva niinkauan kuin osaan itse päättää, mutta sitten kun tarvisin oikeasti valinta-apua, niin tosta ei paljon irtoa.

      Ja kiva kuulla, että katsojalla oli sama näkemys taiteilijan töistä :)

      Poista
  2. Oikein paljon onnea tulevan yhteiselon vuoksi! Jos saa äänestää kaupunkia muihin muutatte niin 12 pistettä menee Espoolle.

    Minä en viisuja jaksanut katsella, viime viikko meni mökillä puunkatkomishommissa, joten illalla alkoi uni painaa ennen kymmentä.

    Me käytiin perjantaina aamusta Karjaalla ja pitihän toi "koski", joka on sulla alimmassa kuvassa ikuistaa jälleen kerran :).

    Oikein ihanaa, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon niin Esboun kannalla. Kakstoista pojoo menee sinne! Saa nähä.

      Sie oot tosi Karjaalainen, tunsit ja tiesit mestan. Se on komia.

      Relaa ja rakkautta myös teille! Me mökkiläiset!

      Poista
  3. Hyviä ruokavinkkejä poimin täältä aina, kiitos!
    Hauskaa mökkeilyä, minäkin menen, vaikka sinne huudeille on luvattu sateita. Ei kiva.

    Onnea asunnon metsästykseen, ostakee iso!!

    VastaaPoista
  4. Hoi, onhan Rva. Kivitikka vielä elossa. Mie jo mietin et onko hän jäänyt mökille konsanaan, sinne kadonnut.

    Sade on kiva, jos ei ole jatkuva. Parhaimmillaan se armahtaa köllöttelemään. Mitä isompi sen parempi, asunto meinaan :) Johdatus löytää ja tarkoitus on yhteinen. Oma koti.

    VastaaPoista