6.5.2016

Nyt sattuu ja tapahtuu

Varjoja paratiisissa. Het silleen, kun pääsin kehua retostelemaan, niin herra iso herra laittaa ruotuun ja kärsimään. Oireillut alaselkä sanoi sopimuksen irti niin perusteellisesti, että kävelemään ilman tukea ei pääse. Ihan siinä niin illallista laittaessa, yhtäkkiä en kivultani pystynyt liikkumaan. Hätähän siinä käteen tulee. Taas kerran ajattelin, et nyt se viimeisen temppunsa teki, mutta nappia naamaan ja istuin liikkumatta terdellä. Ukkokulta sai tehdä illallisen, minä vain käskytin ja opastin. Luonnolle se otti, mutta en pystynyt mihinkään. Oli vain pakko nöyrtyy. Aika kauhee tunne ja siinä jos missä tajuaa, kuinka tärkeää on terveys.


Hedetys

Yö meni helvetillisesti, ja olen tässä pähkäillyt mennäkkö tohtoriin. En tiedä mikä riivaa, onko kiroisen praktikon jälkimaininkia, onko pullistumaa vaiko taas iskias tahi noidan tuikkaama nuoli. Karjaalla ei ole saatavilla lääkärin palveluja. Voitteko kuvitella, Tammisaareen pitäisi lähteä. Hah, tuskin pääsen edes autoon, saatikka matka sinne. Nouwei. Haudon selkää lämpöhuovalla ja olen vetänyt särkylääkettä urakalla. Katsotaan mihin suuntaan tämä menee. Jos ei ala huomiseen toeta, niin kai se on pakko täältä citiin lähteä. Josko nyt ikkunat iltapäivällä pesisin, jos se vaikka auttaa.

Pintaa

Meillä oli eilen niin mukava päivä. Lämmintä hekumaa ja leppoisaa oloa. Öljysin terdekalusteet, siivoilin ja laittelin paikkoja. Saunoin pitkällä kaavalla ja illaksi oli tilattu ne rillibileet. Niin vain kaikki kiva voi päättyä kuin veitsellä leikaten. Aika kauhee on se tunne, kun et pysty tekemään mitään. Jos olisin ollut yksin, olisi pitänyt paikalle kutsua henkilökohtainen avustaja tai lääkintähenkilökuntaa. Se avuttomuus, mikä tuollaisesta tulee, se on aika järkyttävä tunne. Onneksi mulla on paikalla omaishoitaja, joka huoltaa ja hoitaa.

Järvelle

Ei kai tässä muu auta kuin sairastaa ja tämä todellakin tarkoittaa, että on pysähdyttävä ja yritettävä ottaa relasti. Sitähän minä edellisessä postauksessa uhosin, mut mun relaaminen yleensä tarkoittaa sellaista kivaa pikku puuhasteluu. Ei kai sit voi kokonaan tekemättä olla, siitä tulee ahistus. Mut onks se näin, et jos ei itse tajuu, niin roppa laittaa vastaan ja pakottaa sut pysähtymään. Mää tuota tiiä. Onneks on lämmin ja aurinko rakastaa meitä. Se helpottaa tätä vitutusta.

Peilahdus

Ukkokulta lähtee kohta kylille. Mie olisin niin halunnut lähteä mukaan, mutta on varmaan viisaampi heittäytyä vain tuonne lattialle makkoomaan. Hän tuo lisää särkylääkettä ja toivottavasti löytää sellaisen tukiliivin seljälle. Mulla on sellainen himassa ja sitä aika ajoin joudunkin kipuun käyttämään. Se antaa hyvin tukea ja auttaa liikkumaan, eikä näin vedä tätä ruotua linkkuun. Katsokaas, tänään on vasta perjantai ja sitä on hyvin vaikea sisäistää. Elän koko ajan löördaagissa.

Peilari

Rakas Jumala, ota pois tämä paha ja anna ihmisen tervehtyä. En mie oo mittään niin pahaa tehnyt, että joutaisin kärsiä. Jos hellität tätä kipua, niin mie voin luvata sulle, että en nauti liikoja. Ihan vaan kärvistelen, en elvistele, ja hyvin olen nöyrä lapsoses. Sovittasko niin?

3 kommenttia:

  1. No johan nyt on helmetti, kun ei tollasen nuolen nyt lykkäs. Tosi kurjaa!
    Mulla ei ole moisesta kivusta kokemusta, mutta niin sitä selkäkivun kokeneet sanoo, että kaikkia jotka sellasta teeskentelee ja koittaa vilungilla sen varjolla saada itselleen sairaslomaa, pitäis rangaista todellisella selkäkivulla.

    Ja vaikkei tässä nyt mitään vitsejä kaivata, niin pakko kertoa kumminkin, että yks meidän ystäväpariskunta rakensi uuden omakotitalon, jossa oli ihan hervotoman kokoinen piha, johon vaimo halus pihakiveyksen. Ja niitä kiviä tarvittiin tonnitolkulla. No, mies niitä sitten latoi päivät pääskytysten vaimon ohjeiden mukaan ja kerran, kun vaimo lähti käymään maitokaupassa, niin ans olla, kun iski noidannuoli mieheen. Hän siitä sitten ryömi jotenkuten niitä ladottuja kiviä pitkin ja pääsi tuulikaappiin asti mahalleen, kun vaimo tuli kaupasta ja sanoi vihaisena, että "Heti kun vähän selkänsä kääntää, täällä huilataan!". No onneks valkeni totuus aika äkkiä ja ei muuta kuin ukkeli vinssillä autoon ja piikkiä hakemaan kankkuun, että helpottaa.

    Ei oo kivaa :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tulipahan taas virheitä, mutta älä välitä. Liian nopeet sormet ja hidas järki täällä.

      Poista
    2. Juu, ei oo kiva. Tänään pääsen jo pikku hiljaa eteenpäin. Kyllä sitä menee niin hemmetin avuttomaksi, kun ei pysty mitään tekemään.

      Hah, niin olin minäkin juuttunut tähän terdelle, UK oli koiran kans kävelyllä ja tultuaan takas täällä olikin vastassa yksi kappale hyvin surkeeta Marttaa. Hän siinä sitten "kantoi" meikäläisen sisätiloihin ja lattialle makkoomaan.

      Poista