19.2.2016

Kaltevaan tasoon

Loppuviikkoa kohti sisäinen kelloni herättää aina aikaisemmin. Mistähän sekin johtuu? Nyt en voi edes syyttää sitä, että on työn raskaan raataja ja siitä uupunut. Ei ole. Yleensä uupumus tekee sen, että ei nuku kunnolla. Voisi luulla, että se on päinvastoin. Nukkuisi pois uupumusta. Mutta minähän en koskaan mene normisti. Hienoinen stressi jäytää takaraivossa, liittyen työperäiseen ahdistukseen. Kahden duunin loukussa voi välillä olla haastavaa. Kun tekee toista, pitäisi tehdä toista. Ei oikein pysty keskittyy kunnolla ja täydellisesti kumpaankaan. On koko ajan huono omatunto. Pitäisi tehdä enemmän, pitäisi tehdä koko ajan. Mutta sellaista se yrittäminen on, kyllähän minä sen tiedän. Kolmenkymmenen yrittäjävuoden jälkeen. Euron venyttämistä ja tasapainoilua.

Hui, hai, ressiin ei pidä jäädä makaamaan. Ehkä se voi henkisellä tasolla lamauttaa, mutta siitä(kin) on päästävä yli ja uskottava huomiseen. On jaksettava. On yritettävä. Ihminen tarvitsee sellaista hyvää pöhinää ympärilleen, jaksaakseen luottaa siihen, että tie vie ja kaista on oikea. Ärsyttää ajatella, mutta yritystoimintaan vaikuttaa niin vahvasti talouspoliittinen tilanne. Jos olisi mammonaa, niin tuskin olisi ongelmaa. Voisi keskittyä olennaiseen ja unhoittaa huolet. Mut semmostahan se on, ihmisen elämä. Taistelua paikasta auringossa.

Ukkokulta on työmatkalla. Huomasin tuossa, että mehän nähdään lähes joka päivä. Aikaisemmassa suhteessani se saattoi mua ärsyttää. Tahtoi vapautta olla yksikseen. Nyt ei ahista yhesolo, mut mielestäni on ihan paikallaan välillä olla eros. Sit voi taas huomata ikävän. Ollaan puhuttu, joskos sitä saman katon alle ensi syksynä. Se vähän hirvittää. Oppiiko vanha jäärä enää uusia temppuja. Joskin toisen kanssa on hyvä olla. Yhteisen kodin on ehdottomasti oltava silleen toimiva, että voi toteuttaa itseä. Elämme niin eri rytmissä. Toinen tekee yötkin työtä ja mie nukun. Tarvitsen säännöllisen, hiljaisen yöunen. Kaiketi luonnollinen parisuhteen jatkumo on pesiytyä. Ja sehän nyt tietysti on raaka tosiasia, ettei tässä enää nuorruta. Olisihan se hyvä, että olisi oma kumppani, joka pikkasen katsoo perään. Enkä nyt tarkoita alapäätä, vaan eihän sitä nyt koskaan tiedä, miten elämä heittää ja aivotoiminta hidastuu. Semmoseks kykenemättömäks.

Eikö ihminen ole hassu. Minähän istun tässä koneella aika paljon nykyään. Jo työnkin merkeissä. Vaivana on ollut ikävästi kivuliaat takareidet. Johtunee istumisesta. Minulla on hieno työtuoli. Siinä on säädöt joka suuntaan. Sain se syksyllä. Ja säädin. Kipua olen kärsinyt ja se vain pahenee. Kunnes juurikin tuossa tajusin, että tuolin istuin osaa voi ja saa säätää. Se on sitä varten. Snadi kaltevuus ja katsotaan poistuuko ikävä vaiva eli puristava paine. Ei sit aikasemmin tajunnut. Kärsi vain. Ihminen on hassu. Tai hölmö. Imbesilli.

Nyt tää imbesilli aloittaa aamun rutiinit. Hutun keittoa ja muuta hämmennystä. Hetkinen, kello on vasta puol seiska. Ei mittään hättää, eikä kiirettä. Otetaas ihan rela. Nautinnollista viikonloppuu tu evrivan!


4 kommenttia:

  1. Sain duunipaikassa sähköllä toimivan työpöydän, eli korkeutta voi säätää!! Jee, se se vasta peli on, voi tehdä töitä seisten!! Jätte kiva (sinun sanoja lainatakseni ;-D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekniikka kehittyy, kun vain osaa sitä käyttää ( älyää.) Tässä iässä tuolla työasennollakin alkaa olla jo merkitystä. Ei sitä ennen mitään...työasentoo.

      Poista
  2. Jossain oli, että jos tekee istumatyötä, niin pitäisi tunnin välein nousta ja venytellä paikkoja viiden minuutin ajan tai siis niin, ttä 55 min istumista 5 min liikuntaa. tekee hyvää sekä kropalle, että aivoille. Samalla pitää muistaa juoda vettä. Mutta kyllä noissa nykyisissä työtuoleissa on sellaisia säätöjä, että sekaisin menee. Olisi hyvä, jos sen tuolein mukana tulisi sellainen säätöohjelma, että voisi kolem kuukautta aina kokeilla miltä tuntuu ja sitten tulisi säätäjä säätämääm uuteen asentoon, josko olisi vielä parempi. Tai sitten olisi sellainen lakana, joka laitettaisiin tuolin päälle ja tietokoneelta nähtäisiin missä on painopisteet jne kuten sänkyä ostettaessa ja sitten sen mukaan kaltevuudet ym säädettäisiin.
    Juu hyvä ei ole ihan yksin olla, on se vann niin mukavaa, että on joku jonka kanssa voi arjen jakaa. Tosin, jos ihan eri rytmissä elää, niin se voi tuoda oman hankaluutensa yheiseloon. Teidän tarttee vaan hankkia sen verran iso asunto, että sopu säilyy. Tai sitten teette kuten Simone de Beavoir ja Jean-Paul Satre, jotka asuivat samassa talossa ja samassa rapussa, toinen vaan kerrosta ylempänä. Yhdessä olivat, mutta tarvittaessa pääsi omaan rauhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täs himas tulee automaattisesti liikuttua ja tuossa on tanko jossa roikkua välillä. Tahtoo nää tuolin säädöt olla vain hiukka hakusessa. Mitähän tapahtuu jos tästä painaa...

      Juu, lääniä on oltava, mut talouspoliittisista syistä yksi asunto kiitos. Vaikka hyvä idea olisi kaks himaa samas rapussa. Ihanteellinen. Mahtava.

      Poista