24.2.2016

Järjestykseen vie!

Viime postauksen jälkeen tapahtui seuraavaa. Kehoitus, lupaus, uhkaus lähteä avantoilemaan päättyi siihen, että jymähdin totaalisesti tähän koneen ääreen. Pieni kumarrus eteenpäin, jalkaa kutitti, tahtoi raaputtaa ja siihen jäin. Jumangegga, noita tuikkasi nuolellaan tai jotain. Siihen jäin uikuttaa, kuin renki piian aitan takana. Ei pääse eteen, ei pääse taakse. Ajattelin, et nyt se vimosen kerran pullistui. Nikama välistään. Siitä sain itteni ylös, jalat piti alla, eikä tavarat tullut pöksyyn. Ei pullistuma, nuoli mikä lie. Helevetin perkele.

Onneks Ukkokulta tuli ja laittoi kengät jalkaan ja kuskasi duuniin. Tyrävyö päälle ja panacodit nassuun. Kävellä pystyi, mutta seisominen ja istuminen oli myrkkyy. Anna mun kakki kestää, taasko se alkaa, ajattelin. Eilinen päivä vielä kidutuksen tyyppinen, mutta yllätyksekseni kipu helpotti iltaehtoolla ja viime yö meni jo mukavasti. Ei tässä vieläkään vaakabamboo mennä, varovasti eteenpäin, sano mummo hangessa. Näin saa huomata, kuinka hetkellisesti ihminen vammautuu ja kaikki menee uusiks. Opi varomaan elämää, en mie muuta.

On tässä tullut tehtyä syntiäkin. Mutta saan anteeksi sen sillä, että jyystävään kipuun pitää saada lohtua. Sekin on muuten jännä, et kipee ihminen kaipaa lohtua. Jos ei muuta, niin paskaruokalohtua. Käytiin sit päivän päätteeksi mättämässä hesen hampurit. Kai se jotain lohdutti, saaks anteeks. Mikä se siinä muuten on, että porkkana ei lohduta yhtään niin paljon kuin joku mättö? Kuviteltua armahdusta, pyh.

Joko mä vuodatin sitä, että mielessä on pyörinyt himan j ä r j e s t e l y. Se sellainen, missä karsitaan kaikki turha kama. Otetaan tavara kerrallaan ja kysytään itseltä, onko se tärkeä, tuoko tyydytystä ja tarvitsetko sitä oikeesti? Minä, olen kuulu siitä, että kama lähtee roskiin alle aikayksiön, enkä turhaa kerää nurkkiini. Mut jotenkin nää nurkat on vaan täynnä kaikkee...

Olen tainnut tästä jo aikasemmin purkautua, koska muistelen, että noiden rättieni perään itken. Kaapit täynnä hyvää kudetta, semmoisiakin, joita en ole montaa kertaa päälläni pitänyt. Ovat kaiketi sitä slimfittii, jota en yrittämisestä huolimatta ole koskaan saavuttanut. Eli nuukailee, ei raski, jos sit kuitenkin käytän joskus ja silleen. Laitanko kirpparimyyntiin vai vienkö kierrätykseen? Onks Hesassa muuten niitä sellaisia hyviä kirppareita, minne voi vain viedä pöydälle myyntiin, eikä tartte itte päivystää? Ihan hetkessä tämmöinen operatsuuni ei onnistu, se on useamman päivän viikon homma. Meinaan vaan, jos sen suuren puhdistuksen laajentaa koskemaan kaikkea kodin tavaraa. Pois, pois. Turha pois. Aloittaisiko tänään? Jesh!

Mun pitäisi mennä optikolle. Mie en nää kunnolla. Nenä kiinni istun tässä ruudussa, ja se varmaan on syynä selkäpaskaankin. Huono asento. Rillit on koko ajan jotenkin sumeet ja päivittäinen näkeminen on haastavaa. Varsin, jos on väsy, niin sokkona mennään. Mut sit pitäisi ostaa uudet pokat ja just tähän väliin ei oo limiittiä. Ei saisi laiminlyödä. Näkökyky on hyvä ominaisuus. Varsinkin työssä, sanoi sokea kampaaja.

Hei, Chisu laulaa reidiossa. Mä olen ihan Chisu hurmaantunut ja viime lauantain tipitii oli kyllä huippu. Olen katsonut videoo muutamaan otteeseen ja se pitää kyllä otteessaan. Siinä vasta taitava nainen, monipuolisesti lahjakas. Ihailen, ihailen. Mitähän Marion tykkäsi uudesta versiosta? Olisipa mahtava nähdä molemmat daamit lavalla tipitiin merkeissä.

Jes söör, nyt täytyy könkää äksönii. Nettisivupalaveri on edessä ja ehkä aloitan järjestäääääää! Järjestäkää tekin. Siitä tulee vapaus. Siitä tulee hurmos!

5 kommenttia:

  1. Täältä tulee peukut järjestämiselle! Se helpottaa. Voi selkäkin suortua pelkästä tyhjän tilan tuomasta ilosta. Oikeesti. Mulla alkoi viherkasvitkin elää ihan uutta elämää, kun lähti roinat nurkista. Tai siis on niitä jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, mutta kumminkin. Hyvä alku.

    Tässä pari päivää sitten muuan blogikaveri vinkkasi nettikirppiksestä, jonne lähetetään kaikki kamat yhtenä pakettina ja he siellä sitten hoitaa myymisen. Ja ne, jotka ei mee kaupaksi, lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. itselle jää vaan valokuvaamisen, hintojen keksimisen ja paketin lähettämisen vaiva. Jos sua kiinnostaa, kaivelen sen osoitteen ja laitan tulemaan. Aattelin itsekin ehkä kokeilla. Täällä kun on ihan turha koittaa vaatteita kirppiksellä kaupata. paitsi jos satasella ostetun uudenveroisen on valmis myymään eurolla, niin sit e h k ä joku voi harkita. jos mahtuu päälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vapautuu energiaa ja on feng suit kohillaan.

      Laita vain osoite, voisin katsoa mikä homma se on, siinä voisi olla hyvä ratkaisu päästä tavarasta eroon. Mulle turha voi olla jollekin tärkeä ;)

      Poista
  2. Kaisaniemessä Unioninkatu, Recci.fi

    VastaaPoista