10.2.2016

Hermo okulääritys

Hei, hei Heikki, holisoitunut naapurini on poistunut arkisesta elämästä. Kuulin juoruilevalta naapurilta, että taisi ottaa pahemman kerran aivosta ja sille tielle jäi. En tiedä, liekkö jo manalan mailla vai onko kohtalo kaameempi ja hän olla vihannes. Rauha hänen sielulleen eniwei. Mut joo, asunto on ollut tyhjillään kauan ja nyt sinne on joku tulossa. Hermoja raastava poraus huutaa tuossa metrin päässä ja ai perkule, kun ottaakin okulääriin. Erityisherkkä ihminen menee ihan sekaisin. Aamuissa ei saisi olla mitään mölysaastetta tai muutakaan ärsytyskynnystä nostattavaa, argh!

Pistin pyykkikoneen pyörimään, huomiseksi on pakko saada pari tiettyä paitulia messiin. Kone pyörii tuolla iloisesti ja kauhukseni muistin, että meillä on vesikatko. Kelloaikaa ei ilmoituksessa ollut, mut sellaisia satunnaisia. Mitä tapahtuu koneelle, jos se alkaa huuhtomaan ja vettä ei tule? Sanooko kaput? Voiko koneen sammuttaa kesken ohjelman? Tässä pelataan nyt kelloa vastaan, jokainen sekuntti on tärkeä. Onneksi laitoin lyhyemmän ohjelman. Mun piti lähteä uimaan, mut en mää nyt uskalla tota konetta jättää. Hitto, kun on yhteen aamuun likaa äksöniä ja häiriötekijöitä.

Voe tsiisus, kun yhden yrityspysäköintitunnuksen saaminen voi olla hankalaa. Olen saanut ristiriitaista tietoa siitä, et mitä todistetta tarvitaan ja saanko yleensä moista. Eilen tarkoituksissa oli kurvata sitä noutamaan ja navigaattorin mukaan elimäentie oli siinä. Rakennustyömaan takia, selvää osoitetta ei missään. Minä menen kysymään, ollako tämä elimäentie viis. Kyllä olla. Minä siihen, että rakennusvirasto. Ei ole tässä. On osoitteessa elimäentie 15. Minä menemään sinne, tukka putkella, kiire duuniin. Minä kysymään aulabaarin hemaisevalta emännältä rakennusvirasto. Ei ole tässä, on elimäentie 5. Minä jo siinä kirota pärskäytteleämään, ei ole, tänne sanoivat. Aika loppui, oli pakko sopeutua vitutukselliseen nöyrtymiseen ja luovuttaa. Tänään uusi koetus. Mä niin en kestä näitä häröjä. Tupla Argh!

Jassoo, matkapakaasi täytyy noutaa kellarista. Voi tätä ihanaa lähdön tunnelmaa. Olkoonkin, että ei pitkälle lähde, mutta menee silti. Tallina on aina kiva kohde käydä. Se on sellainen visuaalinen elämys. Joka kerta sinne on tullut uusi kuppila tahi useampi. Interjöörit ovat vaan niin mageita ja tämä kerta tulee olemaan varsinaista designia. Olen tarkkaan selvittänyt mestat missä käydä ja tutustua. Pari suositeltua ravintolaakin on jo varattuna. Tallinnassa on hyvä ruoka ja siellä on edullisempaa syödä. Seuraavat postaukset sieltä. Adios!

4 kommenttia:

  1. Matkajännitystä selvästi ilmassa!
    Hyvään saumaan reissusi tuli, naapurit voivat metelöidä ihan rauhassa :-)

    VastaaPoista
  2. Sielläpähän mellestävät:)

    Liekkö matkajännäri mut pyykkikone pesi kunnialla loppuun ja yrityspysäköintitunnuskin on saatu.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että asiat järjesyivät.

    Kyllä matkailu on mukavaa, mutta on se vaan kiva tulla koiinkin, kun saa rauhassa olla kotona eikä tarvitse juosta koko päivää nähtävyyksiä katselemassa tai joka päivä syödä ravintolassa tai harrastaa mieluista lajia kuten esim. sukeltamista tai valokuvaamista. Ja kun vielä konerikon vuoksi on jäätävä lentoyhtiön laskuun ylimääräiseksi päiväksi aurinkoon ja lämpöön, niin on se vaan niin ihanaa matkustaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkailu on avartavaa. Tallinna on tuttu mutta joka kerta uusi. Ja tietysti parasta, se on lähellä, eikä kustannuksetkaan ole suuren suuret.

      Kotiin on silti aina parasta tulla. Oma sänky, aah. Mutta seuraava metka pitäisi olla jo plakkarissa, näin kestäisi ihminen arkea.

      Eipä ole koskaan sattunut niin, että olisi pitänyt jäädä pakkolomailemaan. Kokemus varmasti sekin :)

      Poista