24.11.2015

Lepää rauhassa vai sittenkään ei

Eteläinenkin suomi on saanut yön aikana ujostelevan lumipeitteen. Tuo on hyvä, yhtään enemmän ei tarvitse tulla. Täytynee myöntää, että maisema on heti valoisampi, mutta niitä elämää hankaloittavia lumivuoria ei todellakaan ole ikävä.

Autoilevana ihmisenä ajattelen juuri näin ikävästi, mutta totuushan on se, että ne vähäisetkin parkkipaikat menetetään lumivuorille ja se on hankalaa. Pakkasen kiristyessä otin käyttöön sen sähköisen tolppalämmittimen. Testasin eilen toimiiko. Kyllä toimii, ja on erittäin fiksu keksintö. Auto lämpiää ajastimella ja katso, lähdettyäni liikenteeseen, auto on lämmin ja ikkunat sulat. Hitsin kiva, ellei peräti ihan huippu!

Eilen oli vapaapäivä. Ansaittu ja pakotettu. Minulla olisi ollut kaksikin yksityistilaisuutta näyttelyssämme. Mutta jostakin kumman syystä, lonkka pirulainen on äitynyt niin kipeäksi, että kävely on hankalaa. Lienee näitä ikääntymisen tuomia harmituksia ja voiko jopa olla, että kroppa pistää lepäämään, jos nuppi ei tajua. Hmmm...paljon mahdollista.

Nää on niin nättejä

Vietin siis kotona kokonaisen päivän. Okei, hoidin juoksevia asioita ja se olikin tarpeellista. Kurjaa tässä on se, että ei pääse ulkoilemaan, nyt kun sille olisi aikaa elämässä. Juu, käytiin lenkillä Su-iltana ja se olikin vikatikki. Siitä vasta lonkka pillastuikin ja katson nyt parhaaksi antaa sille lepoa ja kylmää geeliä. Pah, aina joku rajoite, pah.

Siinä noin alkuiltaehtoolla tuli jopa sellainen kyllästyneen oloinen mitähän tekisi hetki. On se piru vie kumma, että ihmisen on vaikea olla vaan. Jotenkin tulee tunne, että aika menee hukkaan. Mikä aika? Aika on aina arvokasta, eikä tuommoisia tule miettiä. Sekään ei ole hukkaan heitettyä, jos suo itselle aikaa olla vaan. Huomaatteko, tätä syyllisyyden taakkaa, mikä runnoo luterilaista luupintaani. Tuolla lailla makaa vaan, eikä leipäänsä ansaitse. Hyi olkoon!

Jesh, se lähti sit vika viikko pop-uppia. Kauheen nopsaan meni viikko. Joskin hiljaiset hetket näyttelyssä ovat aika puuduttavia ja kello matelee. Meillä ei ihan koko aikaa ole tupa täynnä porukkaa ( vaikka niin olin ajatellut ) ja sekin on hassua, että kaikki tulee sit kerralla. Sit on taas tunti kaks kuollutta. Hauskaa siinä on se, että siinä niin istua törötämme keskellä Helsingin vilkkainta vilinää. Ihan niin kuin kotosalla. Villasukat jalassa.

2 kommenttia:

  1. Hauskaa, että oli sattumoisin just toi auto aiheena tänään. Näin meinaan viime yönä sellasta unta (en tiedä, onko näitä ihan viisasta tänne aina kirjotella :)), että tulit hakeen mua asemalta (kun olin tulossa pop-uppiin) ja sulla oli sellanen Ritari Ässä-tyyppinen urheiluauto, mutta se oli tottakai keltainen :D. Ja sit sulla oli pitkä tukka (sellanen kans vähän Hasselhof, mutta suora), koska taiteilijoilla kuulemma on. Ja ajoit ihan hirveen kovaa niin että betonikaiteet vaan kolisi matkalla ja mua pelotti, mutta näyttelin coolia, ettet loukkaannu. Eiks ollukkin fiksu uni :)? Mitä lie taas merkinnyt. Ajele nyt ainakin varovasti siellä, ettet liukastu.

    Ja juu. "Mitääntekemättömyys on syntiä" on mullekin iskostettu lapsena niin vahvasti päähän, etten meinaa vieläkään päästä siitä eroon, vaikka ukkeli onneksi puhuu järkeä ja sanoo, ettei multa kukaan muu vaadi mitään kuin minä itse. Näinhän se on, mutta minkäs teet. Pöljä mikä pöljä. Vai sittenkin levoton..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muuhan tuossa täsmää, mutta auto on valkoinen ja citikka ( urheilu juu, jos oikein kovasti niin haluaa ;)) Mut ajoin tänään kyllä erityisen varovaisesti, mut Ukkokullalta hajoisi vaihdelaatikko. Sitä se sun uni tiesi ;)

      Pöljiä ollaan, mutta myös hatarasti levottomia, uskoisin.

      Poista