Ymmärretty oleellinen

Pyhäaamun erottaa arjesta. Siinä nyt on vaan erilainen tatsi. Semmonen pyhä, ettenkö sanoisi jumalallinen. Hei, miks muutoin ennen vanhaan käytiin kirkos joka pyhä? Nimenomaan siks, koska on pyhä. Vai tuliko pyhä siitä, että mentiin sinne kirkkoon ja siks on pyhä. Vai oliko ensin pyhä ja sit herramme temppeli. Kauheen vaikee kysymys het aamutuimaan. Otan mokkoo.

Halkipoikki

Mennään vaan

Haikara antoi kyytiä haukalle. Tuossa noin taistelivat mökkimme ympärillä taivahalla. Miksiköhän se oli suuttunut. Hirvee meteli, ei voinut olla huomaamatta. Oliks haukka hurahtanut ja yrittänyt iskee haikaraa, eläinmaailman outolintu. Voisko se olla jopa seksuaalisesti poikkeava tai ahdistelija. Hirveetä kattoo het näin aamusta tuommoista faittinkia. Ei oo heilläkään heleppoo.

Aikameno

Meillä taas ei tapella. Meillä on mukavoo. Ihan tuota kävin ehtoolla miettimään. Jotakin eroa on tapahtunut viime aikoisiin kesiin. Niin kuin et whai? Se tuttu pöpeliköitymisen aiheuttama ahistus ei ole näyttänyt päätään. Ei ole ollenkaan sellainen olo, et on päästävä kaupunkiin, et ei kestä. Siksikö juuri, että ihminen viihtyy suhteessaan. Eikä millään pahalla entistä kohtaan, se nyt vain meni niin. Elettiin ohi ja voitiin, jos nyt ei huonosti, niin ei nyt tyydytetystikkään. Eikä siinä mitä, niinkin olisi elämä voinut jatkua, mutta nyt saa huomata, että kaikki voi olla toisinkin.

Kallellansa

Enkä mää nyt haluu korostaa, enkä kehua retostaa, mutta onhan se aika tärkeä asia, et ihminen on toiselle ihminen. On niin kuin se välittäminen parisuhteessa ja tunne siitä, että puhalletaan yhteiseen hiileen tai pussiin tai laatikkoon tai koteloon tai ympyrään tai ihan mihin tahansa. Et me niin kuin olla yks yhteisyys ja meil on siinä hyvä ja helppo olla. Ja nyt pitää myös muistaa, et olen noussut yläpuolelle syyllistämisen. Ei mul oo aihetta. Aina ei tarvitse olla dramaattinen, eikä syyllistä ole. Elämän kiertokulku voi tehdä tehtävänsä ja on aika ottaa seuraava askel ja mennä kohti valoa, tunnetta. Olet pois ytimestä, saat aikaa, saat välimatkaa ja ymmärrät tehneesi oikein. Itselle ja hänelle.  Joku viisas on sanonut ( pikku prinssi, ) on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Just niin.

Fisupöytä

Käytiin siis Hangossa. Miksiköhän toi taipuu noin. Hanko on Hangossa. Miks ei Hankossa? Aina ei ymmärrä, tyhmä kun on.  Kierrettiin muutamat kirpparit, laihoin tuloksin. Syötiin Origon pettämätön kalapöytä, se on joka kesäinen juttu. Käppäiltiin ja tsiikailtiin, silleen chillisti. Neljän tuulen tuvalla vedettiin mokat ja tortut. Otin mansikkakakkua ja se oli liian imelää. Mä en tykkää, kun sullotaan täyteen niitä mousseja, ovat usein juurikin ällömakeita. Päivän ehdoton anti oli odotetusti autoilu. Sujuvasti koko matkan käytin vakionopeudensäädintä ja siinäpä vasta fiksu keksintö. Nähkääs, sitä ylinopeutta voi ajaa ihan vahingossakin. Niin kuin nyt eilenkin, radiosta tuli Osmondsin Grazy Horses biisi, laitettiin nupit kaakkoon ja meno oli vähintäänkin lentävä. Siinä äkkiä on kaasujalka raskas, kun on armoton meno.

Iltainen kosketus

Eilen en tehnyt puhdetöitä. Tai no, ihan pakko oli kokeilla, kun UK toi lahjaksi ( söpöö) paperinarua ja ihan vaan pikkasen virkkasin. Se onkin jämäkkää kamaa ja ei ihan yksinkertainen koukutettava. Tunsin tupessa ja annoin olla. En harrastanut kuntoliikuntaakaan, voisko siis todeta, että mulla oli eilen lepopäivä. Hyvä hyvä tajuaa. Mää muuten oon aika pitkään ollut täällä landella. Parisen kuukautta. Enari. Mitä pidempään täällä on, niin sitä enemmän viihtyy. Kohta ei voi pois lähteä, tänne mä jään. Varrelle virran käyn luodolle onkimaan ja silleen. Tsau!