6.8.2015

Yksinäin verissä päin

Heräsin niin kuin Poks. Panin illalla simmut kiinni, nukuin ja heräsin poks. Ukkokulta jäi vielä koneelle tekee duunii, eikä mulla ole mitään havaintoo milloin hän on kömpinyt vuoteeseen. Minulla?! Ei havaintoo?! Minä, joka olen herkkäunisista herkin. Yyperherkkä, joka ei saa nukuttua, jos itikka pissaa rantakaislikossa. Elämän nyt on vain täällä maaseudulla sellaista. Millaista? Noh, semmoista täyteläistä. Nukutaan silloin, kun nukuttaa ja syödäänkin kuin nälättää. Kaik on jotenkin tarpeeseen. Turha jää pois.

Mitäs täs nyt voisi mainita? No ainakin taas kerran sen, että nää päivät kuluvat nopiaan. Eilen, yhes tuumin, samasta suusta todettiin, et voiko kello olla jo puolviis. Oikeesti puolviis. Sama illalla, istutaan syömäs, eikä mitään hajuu ajantajusta. Se olikin sit jo kymmenen.

Huoltotoimenpiteitä. Paskahuussin tyhjennystä, ruohonleikkausta. Käytiin kylillä, piti vain ruokaostoksilla, mutta kaikkee taas tarttui mukaan. Minä käsityöläilin ja UK kävi sienestämässä kantsui. Harmittoman mukava päivä. Huomasi kylällä, että kesälomalaiset ovat kadonneet. Oli autio raitti. Eipä tuotakaan ole aikaisemmin tajunnut. Aina käynyt sesonkina. Toi on kai se normi. Mitenkähän on, huokaisevatko paikalliset, et onneks taas lähtivät. Vai ovatko tyytyväisiä mökkiläisten tuomiin kesäeuroihin.

Baithiwei, on aika lohduton aamu. Jotenkin. Kuikka huutaa kuin viimeistä päivää ja ääni kantautuu tyyntä vedenpintaa megafoonisesti. Se räiskähtää rantakallioon ja poukkoilee siitä takas. Yöllinen sade on saanut luonnon tiputtelee, ihan kuin puut ja kaikki kyynelehtisi. Ilmas haisuu home tai joku märkä. Lämmin on, mutta kesä tekee jättöään. Ei sille mitään voi. Saanenko muuten ilmoittaa, että täällä meillä ei ole laspalmasin hellettä. Ei sinne päinkään. Hyvin olt tummaa eilen ja enteili jopa myrskyä.

UK joutuu lähtee tänään stadiin. Sääli. On ihanaa katsoa kuinka hää viihtyy täällä rauhassa. Silleen on hänen duuni koneella istumista, paikoittain ressaavaakin. Täällä ollaan elämän perusasioiden äärellä, saapi rauhottuu, saapi olla luonnossa. Verenpaineet laskee, syke tasaantuu ja ihmisellä on lepo. Se on hyvästä, näkee sen. Mie jään tänne. Vaik olenkin hukkasusinen, niin mieluusti hänet luonain pitäisin. Yhden yön olen yksinäin, kestän sen vaik verissä päin ( seikspier, hah. )

Jassoo dy häär. Käsityö odottaa koukutusta. Mulla on kimurantti tapaus selvitettävänä. On meinaa tehnyt ja purkanut. Purkanut ja tehnyt. Ja vielä kerran purkanut. Tule apuun Anja, nyt tarvittaisiin ammattikäsityöläisen neuvoja. Genre on silleen vieras, että nettineuvot ovat hebreaa. Ai et, kun pistää vihaks, ihan vähän vituttaa. Mut en luovuta. Minä teille vielä neliön virkkaan. Keittiön seinäkin pitäisi maalata. Mittee vielä laiska luettellee...

7 kommenttia:

  1. Kiva kun oot löytänyt mieleistäsi puuhhaa, sopivasti rauhoittavaa ..
    En tiedä mitä neuvoja tarvit mut kurkkaapa suuren suosion saanutta Virpin blogiahttp://omakoppa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hoi! Kas, olen käynyt jo vierailulla Virpin blogissa. En mie mittään ymmärrä, mulla ei oo vielä alan sanasto hallussa. Pitäis olla sellainen ködestä pitäen neuvo. Mut hei, niin vaan tänään selvitin yhden ongelman

      Poista
    2. Tekniikka temppuilee, lähti edell. viesti ennen lopetusta. Mut joo, selvitin virkkausongelman ja voin jatkaa puhdetöitä. En mie tiiä, onko ongelma ratkaistu niin kuin se oikeesti pitäisi kutoa. Mut näyttää nyt toimivan ihan suht ookoo. Ei täydellisesti mut hyväksyn virkkausjälkeni. Intresanttia, eikö?

      Poista
  2. Katso YouTubista, sieltä katsoin villasukan kantapään teko-ohjeen, kun muuten ei lukemalla miekäläiselle auennut. Pitää olla aina joku joka näytää....

    Rauhaa teidän oloonne (tekisi mieli sanoa, amen....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitto, mites mää en tajunnut juutuubee. Siellä on varmasti video jos toinenkin neuvoksi. Jesh!

      Poista
  3. Marketta, mitä ne sinun niskat sanoo siitä virkkaamisesta, Sinikka veikkaa, että ei tee kuule hyvää, niin mukavaa kuin se onkin.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ystävättäreni, rakas Sinikka,
      Huolenpitosi on turhaa. Olen harrastanut kuntoliikuntaa ja puhdetöiden rasittavuus on näin minimoitu. Toki, välillä pidetään taukoja, juodaan limunaadia ja syödään neekerin suukkoja. Sopivassa suhteessa kaikkea, sillon myös mielenterveys kiittää ja virkkaus voi olla myös terapiaa. Siks kai sitä niin tykkänkin harrastaa...

      Poista