Rapuineen päivineen

Hei hoi ja kello on ykskolytneljä yöllä. Ukkokulta ja vieras, elämäni paras ystävä, ovatkin jo menneet yöpuulle ja mie valvon. Valvon tätä elämäni tuskaa. Tai ei se mitään tuskaa oo. Onpahan vaan. Nukuin pitkät päikkärit ja en oon väsy. Ei siis väsytä olemoisinkaan. Eikä nyt oo mitenkään tuskainen olokaan. Kaunis yöhetki ja mie oon ihan vielä juttutuulella. Siks kirjuutan. Ei vielä uni kolkuttele...

Alkuinen koktaili

Heelankoor ja hobbadihoppadihei!

Meil oli ne rapujuhlat lauantaina. Olipa kivaa. Laitettiin vähä. Nätiks ja valvottiin puoli neljään. Hirveesti juteltiin ja siten taas juteltiin. Me vaan juteltiin. Koko ajan ja juteltiin. Musta on kiva vaihtaa mielipiteitä asioista kuin asioista. Vähä pitää väitellä välillä ja olla eri mieltä. Ja sit taas jutella ja jutella...Mut se on vain rikkautta. Tärkeintä on keskustella ja vaihtaa mielipiteitä. Se on intresanttia.

Jaska ja muut kamut

Hyvään keskusteluun tarvitaan aina toinen osapuoli, ja onkin mahtavaa huomata, että elämässä on säilynyt sellaisia ihmissuhteita joiden kanssa jatketaan aina siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Ikuisia ystäviä. Elämässä on jotakin pysyvää eli sellaiset ihmis-suhteet jotka kantavat läpi elämän. Mulla on onni omistaa sellainen ystävä, näemme kerran vuodessa ja se on aina yhtä mutkatonta. Sellaisen ihmisen seurassa on vain niin hyvä olla. Siitä tietää hyvän ystävän.

Luovutetut

Tunnelma alkaa olla aika spuuki. Vastarannalla huutaa supikoira kiimassaan. Hirvee huuto. On ihan pilkkopimeetä ja yksinäiset pöllöt myös huuhkajaa. Muut siis jo nukkuu, mie onneton täällä vielä valvon kynttilän valossa. Ei niin mun tapasta. Mut mulla on vähä semmoinen olo, että taitaa tää kesä olla ohi ja ei enää niin hirveesti tänne kerkee. Saas nähä. Valvotaan tänään, huomenna se voi olla jo myöhäistä ;)

Meil oli valoo

Olin taas viime yönä järjestänyt aikamoisen shown. Ukkokulta kärsii ja ajatelkaa, hän haluaa yhä edelleen nukkua mun vieressä. Luulisi, että luovuttaisi jo. Mut ei, hää vaan jaksaa mua kuunnella ja pitää huolta, kun näen pahoja juttuja. Mä en itse voi tälle yölliselle elämälle mitään, se on tahdosta riippumaton. Outoa se on, hyvin outoa. Enhän mää tästä mainitseis, jos tämä ei olisi niin hallitseva tunne. Ollaan tästä puhuttu, mutta minä vain odotan selvitystä painajaisille. Voihan se olla, että jollakin tahi kullakin on mulle asiaa. Sieltä niin rajan takaa kertoovat ja mie oon niin paniikissa, että en uskalla kysyä. Joku joskus sanoi, että ei pidä pelätä, pitää vain kysyä mitä asiaa. En tiiä, pelko noissa unissa on aina niin läsnä ja todellinen,  et ei aina tiedä mikä on unta, ja mikä on totta? Ensi yönä kyselen vain et mitä asiaa teillä on?

No niin, asetelman tynkää..

Rapujuhlien valot ovat yhä edelleen katossa. Niistä tulee sellainen fiilis, että arkena voisi olla juhlat. Tänään on tiistai tai siis keskiviikko, en mie muista. Olkoonkin valot, mutta juhlaa ei voi olla arkena.
Tiukka linja ja lopetan täältä korkeanpaikanleiriltä. Ajoissa maate, pienessä nälässä ja kuivin suin. Siinäpä sitä on hyvän yön toivotuksia kerrassaan. Painutaan maate. kello on vasta aamu.