26.8.2015

Lähtis menemään

Pikainen postaus näin aamutuimaan. Heräsin matkajännitykseen(kö.) Kellokin oli soittamassa jo kuus, mut heräsin viis. Eikä se ole kello joka soittaa, vaan puhelin nykyään. Turha mun enää on unta yrittää, olen matkalla jo mielessäni. Ei sen pidemmälle kuin savoon, mut matka kuin matka. Ehkä se on kuitenkin toi autoilu, joka saa luolaihmisvaistoni virittäytymään ja siksi ei saata levätä. Pitkä matka minulle, ehkä odotan innostuneesti tai jotain. Nyt tietysti vielä pimeäajo ja hirvaksen pelko. Sitä kohti, peljättä päin.

Eilen asiakastapaaminen Tapiolassa. Huh, aikamoinen sotatanner. En löytänyt perinteistä puistokaupunkia, niin on pahasti jälleenrakennus meneillään. Minä ylpeä itsestä, löysin perille, löysin kohteen. Takas ajellessani selviytynyt mieleni lauloi, tässä sisustussuunnittelija tulee autolla asiakastapaamisesta, noin vain ajelee, noin vain löytää paikan keskeltä hävityksen kauhistusta.

Kävin eilen parturissa. Noin niin kuin vieraissa. Suutarin lapsella ja silleen. Antaa hyvää perspektiiviä katsoa työtä ulkopuolisin silmin. Kovakourainen oli tyttö nuorikin. Leikkasi liian lyhyeksi. Minä sanomaan, sentti päältä. Lähti varmasti viis. Niin kuin et Whai? Luin seiskaa, ja annoin tehdä. Kotona vasta ymmärsin, että kynitty mikä kynitty. Olkoon kesätukka vielä. Ei pitäisi hairahtaa vieraisiin. Pettyy vaan. Mutta oli pakko, ei voi epäsiististi maalimalle lähteä.

Toissa päivän käytin metroa ensimmäisen kerran auton oston jälkeen. Kullan nuppu oli parkkivalon vaihdossa ja tuulilasikin piti paikata. Minä metrolla stadiin, hyppään kyytiin siilitiellä. Istumaan kävin ja hyi helevetti, täällä haisee ihmispaska. Ihan se ihtensä. Katselin ympärilleni ja sainkin huomata, että kaikki muut matkustajat istuivat vaunun toisessa päässä. Haju tunkee tajuntaan, pois, pois, ei kestä. Siirryn sinne missä muut ja saan huomata, että läheisellä penkillä makaa laitapuolenkulkija, joka haisee kököt pöksyssä otaksun. En häntä käy tuomitsemaan, elämä heittelee, mutta just sain varmistuksen siitä, et tää on niin tätä ja oma auto on minulle paras vaihtoehto. Ei metroa kiitos. Pysäkin väli ja vaunu vaihtoon, jyäk!

Nyt suihkuilemaan ja menoks. Kamat on jo pakattu. Ajoissa lähtee, niin on ajoissa perillä tai takas. Muutama päivä poissa täältäkin, palataan sitten taas kalakukko kainalossa. Se on arrivedertsi vaan!

7 kommenttia:

  1. Juuri näin, hienot rouvat ne autolla ajelee, Sinikka niin tykkää, kun sinäkin olet löytänyt autolla ajamisen ihanuuden, mukavaa reissua Savoon, Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ois puol vuotta sitten uskonut, että Markettakin autoilusta nauttii. Aivan ihanaa!

      Poista
  2. Voin niin kuvitella ton "sisustutussuunnittelija tulee autolla asiakastapaamisesta, noin vain ajelee.."- tunteen :). Voittajafiilis kerrassaan.

    Vaikka joka päivä autoilenkin, ei tuu uni silmään, jos on tiedossa, että aamulla pitää lähteä johonkin pitkän tien päälle. Mieluummin istun kyydissä. Tai riippuu kuskista..

    Lupsakkoo reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nyt on juurikin kyseessä myös se ilmiö, että tulet

      Poista
    2. ...ulos sieltä mukavuusalueeltasi. Vähä jänskättää, mutta olet ihan voittaja. Ja onhan se hiton näppärää, ja ajaln käytön järkeistämistä. Tuohonkin reissuun olisi julkisilla saanut varata neljä tuntii.

      Poista
  3. Se on aina yllätys, mitä saa kun vieraisiin menee! Kannattaa pysytellä vanhassa ja hyväksi havaitussa ;-D

    Ajelehan varovasti ja muista väistää hirvet niiden takapuolelta!

    VastaaPoista
  4. Sitä usko ja haluaisi luottaa, kut ei. Nyt on kynitty kuin kanan peba.

    Autokoulusta jäi jo mieleen aikoinaan, että peräpäästä hirvaksen mennään ohi, jos on mennäkseen. En nähnyt yhtään elukkaa, mutta kaatosade paluumatkalla oli aika jännittävää...

    VastaaPoista