31.8.2015

Kesä jättää jäähyväisiään

Höh, Ukkokulta lähti just kaupunkiin. Hänellä alkaa palaveri kello kahdeksan. Kello oli hällä soittamassa, joka ei sit koskaan soinutkaan. Mutta mun sisäinen ääni sanoi, että täytyy herätä varttia yli kuus. Pelastin pommiin nukkuneen. Ja mulla on just sellainen olo, että en olisi halunnut jäädä tänne yksin. Voitteko kuvitella, yksinolo ei enää kelpaa rouvalle. Että tämmöinenkin päivä piti nähdä.

Yksi syy, miksi tänne jätätän, on yksinkertaisesti se, että täytyy laittaa paikkoja jo talviteloilleen. Koko kesän to do listalla ollut varaston siivous on vieläkin tekemättä. Ei se auta, on tartuttava rojua sarvista ja tehtävä se tänään. Pakko siivoo, et saadaan kamat sisälle säilöön. Ei huvittais, mut en nyt jää märehtimään. Teen pois ja sillä siisti. Haettiin pahvilaatikoita, varastossa on Ukkorähjän kamoja, ja ne tulee pakata veke.

Eilen istuttiin kalentereiden kanssa alas ja toden totta, ei syyskuulle löytynyt kuin yksi viikonloppu, jolloin enää tänne päästään. Järkiperäinen ihminen laittaa siis paikkoja jo kuntoon, niin ei tule härdelli. On kuitenkin vielä laiturin ja pumpun nostot ym.

Tienoo on märkä ja sumuinen. Niin paksu ussakka, että vastarannan puita ei näy. Se on vähintäänkin aika spuugi tunnelma. Aivan kuin leijuisi pilven sisällä. Pehmeessä pumpulissa tahi hattarassa.  Sumussa on jotakin haurasta, se elää niin hetkessä. Minne se haihtuu, savuna ilmaan. Nyt jo nään vastarannan koivikot, äskön en mitään. Salaperäinenkin on tuo sumu.

Eilen tein kualluatikkoo ( toim.huom. kaalilaatikko.) Kyllä sitä kerran kesässään täytyy saada. Niin oli hyvää, että ylen syötyähän sitä tuli. Pikkasen väänti vatsaa maate mennessä, mut onneks uni pelasti. Siinä on tälle päivällekin ape, silleen kiva, kun tekee isomman satsin.

No joopa joo, ei mulla mitään asiaa oo. Taidan ottaa vielä pienen lepohetken ja sit alan toimii. Eihän sitä tiiä, jos ehtoolla pakkaan pippurin ja polokasen kaupunkiin. Jotenkin ei enää nappaa tää mökkeily. Paljon olen täällä ollut ja nauttinut, mut nyt ei enää osaa rauhottuu. Ja pimiäkin on, ei se oo kiva yksin silloin. Onks tänään jo syyskuu, ainakin se tuntuu sille...

4 kommenttia:

  1. Kai se on sit vaan pakko uskoa, että syksy tulee. Ei olis ihan vielä ollut niin väliks, mutta toisaalta kivakin. Voi (ainakin ajatuksissaan) alkaa vihdoin ja viimein perkaamaan sisätiloissa kaikkea turhaa tavaraa, joka ahdistaa paitsi tilaa, myös korvienväliä. Ei tuu mistään uudesta mitään niin kauan kuin on nurkat täynnä kaikkee ylimääräistä, jota nyt vaan väkisinkin on kertynyt, kun on 22 vuotta asuttu samassa talossa ja siinä ajassa on aika monet poikien kenkäparit, vaatteet, urheiluvälineet sun muut käydä pieniksi ja tarpeettomiksi. Mutta kun on tullut vaan hillottua niitä nurkkiin tähän asti, niin savotta on kasvanut niin isoks, että lamaannun aina kun yritän aloittaa homman, mutten tiedä mistä. Vaan tänä syksynä oon päättänyt, että onnistun. Vaikka sukka kerrallaan, jos ei muuten :).

    Ja ymmärrän hyvin ton, ettei yksinviihtyvääkään aina huvita jäädä yksin. Jos paistelis kesäaamun aurinko ikkunasta, niin ois ok, mutta nyt kun sumu tunkee sisätiloihinkin, niin ei oo enää niin sellanen toivottu olotila. Aikansa kutakin sano tää ja rupes töihinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä toi mökin järkyttävä varasto odottaa rankan käden kosketusta. On se kumma, koko kesä on ollut aikaa eikä ole tehnyt. Nyt sit on pakko, eikä yhtään huvita. Voin vain kuvitella, mikä tilanne teillä on, noin pitkällä aikavälillä. Mie oon muuttanut niin usein, ettei pahemmin rojua ole nurkissa. Se hyvä puoli muutoista on.

      Suattaapi olla, että yöks en enää jää. Lähen kaupunkiin :)

      Poista
  2. Mökkikausi alkaa tosiaan olla lopuillaan. Jotenkin joka vuosi yhtä haikeaa, ainakin minulle.

    VastaaPoista
  3. Kauhian nopsaan meni kesä. Haikeeta on, mut samalla olen jo kyllästynyt möksällä ramppaamiseen. Ihan kiva jäädä jo kaupunkiin.

    VastaaPoista