Valo. Mikä ihana valo.

Helleaalto tuli ja meni. Nyt puhaltaa vilpoinen tuuli ja ei todellakaan ole kuuma. Josko mä nyt oikein muistan, niin viimeiset pari kesää olen valittanut, kun on niin kuuma. Nyt ei ole tarvinnut. Oikeastaan tällainen ilmastohan on oikein hyvä. Mää kun en ole niin sen hottiksen perään.

Mökillä siis ollaan. Tässä nökötetään koneilla molemmat. Ukkokulta tuossa vastapäätä. Tekee töitä ja täyttää sudokuja. Mie postaan ja haistelen tuulta. Eilen meillä oli pienet juhlat porukalla. Oli kivaa. Syötiin hyvin ja silleen. Laitoin lohta grillissä. Vedin fileet sellaisille folioalustoille paistumaan. Helppoa ja hyvää.  Siellä niin tulivat ihan itseksein, suolaa, pippuri ja lemonii pintaan.

Vähän alkuun

Sijoitin eilen uuteen patjaan. Nukun nykyään parisängyssä ja sen patjat oli mitä oli. Niska/selkävammaisena tämä on tärkeä asia. Nyt on hyvä ja oli vielä ale. Patjat ovat aika arvokkaita, mutta näissä ei voi mitata rahallista arvoa. Jos on huono patja, siitä kärsii koko maailma. Hyvällä patjalla elämä hymyilee, eikä tule kipuja ainakaan huonosta. Pienestä tulee hyvä fiilis. Niin tulee.

Kaupunkilointi oli erittäin antoisa. Vakuutusyhtiö järjesti tapaamisen erityisasiantuntijan kanssa. Sellasta niin, et mitä mun kanssa oikein pitäis tehdä. Parisin tuntia istuttiin ja sain todella paljon kullanarvoista tietoa. Ja mikä parasta, on aina upiaa, kun tapaa ammatti-ihmisiä, jotka tekevät työtään sydämellä ja oikeasti välittävät. Ihan kuulkaa alkaa olla valoa tunnelin päässä.  Tämä näennäinen joutilaisuus on jäsentänyt alitajuntaani ja nyt alkaa kirkastua. Taivahan tosi on, että näin ei mun tulevaisuus voi enää jatkua. Ja se on kaiketi se tärkein, mikä mun itseni pitäisi ymmärtää ja sisäistää. Se on sit taas toinen juttu, mitä kaikkea se tarkoitta ja tuo tullessaan. Varmasti ollaan monien mahdollisuuksien äärellä ja se tuntuu mielenkiintoiselle. Tästä on hyvä aloittaa.

Grillilohi

Mun on myös ihan pakko mainita, että hoitelin asioita autoillen ja uskokaa tai älkää, niin vein auton Elielin parkkihalliin. Sinne niin ihan ytimeen. Pikkasen massua aamulla kipristeli, mutta mä tein sen ja vieläpä erittäin sujuvasti. Sitä ihan on käynyt miettimään, et mitä sitä pelkäsi tuossa autoilussakin? Okei, nyt mennään ulos sieltä mukavuusalueelta  ja siinäpä se juttu onkin. On ottanut ensimmäisen askeleen ja nyt voisin jopa väittää, että jokainen selvitetty ( pelottava ) autoilukokemus on itselle hurja voitto. Olen tullut pois mukavuudesta ja haluan haastaa itseä. Tässä saattaapi olla sellainen juttu, että näin mua valmistellaan tulevaan.  Elämä ei ole aina mukavuusalueella oleskelua. Saadaksesi jotain on rohkeasti heittäydyttävä. Lopussa kiitos seisoo. Olen ymmärtänyt.

Japanialainen asetelma

Loppuviikosta pitäisi suoriutua Kuopioon. Mää niin kovin haluaisin lähteä autolla, mutta se ilmastoinnin puute rasittaa. Matka on kuitenkin suht pitkä ja auto on hornan kattila. En sit tiää, noin vanhassa ei ole enää oikein mitään powerii ja ilmastointi on todella kuin lehmän henkäys. Mää voisin kyllä lähteä niin, että olen ratissa jo aamu kuudelta. Silloin kuumuus ei ole pahin ja saattaisin päästä hengissä perille. Yöllä ajelisin takas. Katsotaan, sanoi kampaaja.

Tämän päivän ohjelmassa on niinkin intresanttia tekemistä kuin liiketoimintasuunnitelmaa. Mikäs, nyt on hyvin aikaa ja se tähtää tulevaisuuteen. Vakuutusyhtiö vaatii kaikkea tämmöistä, ja se on sikälikin tärkeä, että sen pohjalta kaikki järjestyy. Huomatkaa sanavalinta. Järjestyy. Ei ehkä, jos ja kun.  Näillä mennään.