Sulla on kaikki ja enemmän

Olenko ainut ihminen maailmassa? Mie vielä mihinkään kaupunkiin lähe. Niin on rakastunut tähän yksinäisyyteen, etten pois taho. Hyvä on näin. Kuinkahan pitkään voisi jatkaa, milloin tulisi ihmisen ikävä toisen luo.

Heräsin sateen rankkaan rummutukseen. Herra yläkerran herra näyttää olevan hurjalla tuulella. Sopii mulle. Tässä on jotakin alkukantaisen viehättävää. Vettä rätkii ja vihmoo niin, ettei paremmasta väliä.  Olen saavuttanut ressittömän tilan. Tai ainakin minusta tuntuu sille. Kyllä eron huomaa, on vain autuas olo ja elokin vähään tyytyväinen. Ihminen nukkuu hyvin. Menee illalla ajoissa ja herää aamulla poksista poks. Suoli toimii moitteettomasti. Ei ahista rintaa, ei kolota.

Tähän ei kyllästy koskaan

Mökillä ollaan ulkona 99 prosenttisesti. Nukutaan sisällä, muutoin lähes ulkona. Ihminen on hapettuneessa tilassa. Se varmasti tekee hyvää. Istutaan aloillaan ja tuijotellaan järvelle. Okei, virkkuu on siinä käsillä, mutta se edistää henkisen kapasiteetin kasvua. Aivotkin lepää. Ihminen lepää. Roppa lepää. Tajunta ja kaikki lepää. Huikeeta.

Sataa vai paistaa

Tai onhan mulla sellaista pikku puuhasteluu koko ajan. Jopa niin ettei tajua päivien juoksutusta, ei kelloa, ei aikaa. Elin keskiviikossa. Illalla selvisi, että eilen oli vasta tiistai. Jäisinkö vieläkin päiväksi tänne. Olisi juuri niin ihana ilma, että nyt voisi köllää ja möllää sisälläkin. Näin kai ne ihmiset elivät ammoisina aikoina. Oli tehtävä ne hommat, mitkä tekemän piti. Mutta ei ollut tavoitteellisuutta ja jatkuvaa kiirettä, pyrkimystä koko ajan parempaan. Okei, ruoka sun piti pöytään saada, mut se oli sun työs, elinehtos. Kiinnostaa tuommoinen ajatusmalli ja elämäntapa.

Saalista

Poimin rannasta kantsui ja pihasta mustikoita. Siikafile kaupasta, mutta sehän voisi olla itse kalastettua. Jännä tunne. Leikin mennyttä aikaa. Metsä antaa ravintoo. Kuinkahan pitkään voisi yrittää tulla toimeen lähes omavaraistaloudessa. Okei, jos näin olisi, niin olisin kylvöt laittanut ja kanat, lampaat pestannut. Oikeastaan tuo tuollainen tekisi hyvää ihmisille. Hmmm...tuossahan voisi olla bisnesidea. Laittaa elämästä vieraantuneet jupit selviytymään omavaraistalouteen. Se olis sitä extreemee ja mulle maksettaisi siitä hyvin. Mie voisin sit lomailla viiden tähen hotellissa bahamalla tahi copagabaanalla. Jess jess.

No niinpä

Mokka viilenee kuppiin samantien ja ihan on kuulkaa näpit kohmeessa. Feisbuukki on täynnä toinen toistaan ihanampia lomakuvia etelän helteistä. Siellä niin otetaan kuvia selfitikun nokasta. Juodaan sangriaa ja järsitään mustekalan varpaita. Tietty, tulee just sellainen olo, et mie mihinkään ikinä pääse, tääl vain mökil yksinään möllään. Voisko olla jopa kade? Eipä olemoisinkaan. Ymmärrettyäni tämä ihanuuden ja kaiken sen tarkoituksellisuuden, minun sisääni laskeutui rauha ja olin just tässä, ihan tässän hetkessä, tässä paikassa ja mun on hyvä olla. Miks mennä merta edemmäks kalaan. Sitä kun ihmispolo ymmärtäis, et sulla on kaikki mitä sie halluut ja vähän enemmän. Kaik on niin kuin itesäs. Ihan kaikki. Ymmärryksen kirkas valo on syttynyt. Jeesuslaps on syntynyt, vähintään. Kiitos kiitos.