22.7.2015

ET TAHDO NÄHDÄ

Hei, tämän ihanan päivän päätteeksi on hyvä kirjoittaa pikku runo tahi tarina, mikä lie. Huomaa, että tämä joutilainen ajankulku herättää minussa luovuutta. Sitä jo kadotettua. Ihanaa, kun se kumpuaa taas. Hirvee syke...luomisen tuska, mikä lie. Ihan sama. Kiva. On, on.

ET TAHDO NÄHDÄ

Yksin istun kanssasi
etkä sä mua nää.
En ole pelkkää ilmaa
mutta en hyvää täytettäkään.
Kuka mä oon, mikä sulle.
Pelkkä pelle vai kohtalo ikuinen.
Sä et tahdo nähä
etkä mitään hyvittää.

Sanomaton sana
kosketuksen puute.
Tuomittu on tunne
pelkäämme menettää.
Välillämme outo rakkaus
kuka tietää mitä siitä jää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.

Olimme toistemme päivänsäteet
runoja rakkauden, säveliä kaipauksen.
Toisillemme tuntemattomat
arkoina etsimään.
Olimme hetken yhtä
samaa elämää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.

Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää. Et tahdo nähdä.
Se en ollut minä, jolle olisi ollut kysyntää.
Et tahdo nähdä.

Ymmärsin irti päästää
itseäni pakoon juoksin.
Erheenkö tein, kun halusin elämän itsellein.
Me emme toisillemme olleet
harhaksi vain luulleet.
Et tahdo nähdä
etkä mitään ymmärtää.

Huomisen valossa
siinä sinut nään.
Olet mennyt ja minä jään.
Muisto vain menneen
onko ikuisen rakkauden.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään yrittää.


2 kommenttia: