2.7.2015

Aistien valtakunta

No on tää kans. Eilisen viileä aamupäivä kääntyi illaksi hellelukemien hehkuun. Ei oikein tiedä pukeeko toppaa vai toppii. Vaihtelu on hyvästä, ei käy elo yksitoikkoiseksi. Kaunis aamu. Valo siivilöityy vihreän metsän läpi ja kaik on kuin kullattu. Tuota valon leikkiä ei kyllä koskaan kyllästy möllämään. Muut nukkuu vielä. Mie nautin aamuhetkestä ja lintujen laulelosta. Näin on hyvä. Kolme kova ämmää. Mä, mokka ja mac.

Vastarannalla kolisee joku rakentaja. Olisiko peräti kauhakuormaaja. Ärsyttävän repivä ääni. Pilaa mun aamuhetken. Mitä ne siellä koluaa. Mie soitan poliisipäällikölle, saavat syytteen kotimökkirauhan rikkomisesta. Sietäisivät saada sakkoja tai ainakin voisi pidättää tuommoiset huligaanit. Hetkinen, onkos nyt jo heinäkuu? Sehän on yleinen lomakuukausi ja silloin työlle ei ole siunausta. Siihen voin vedota. Voitan oikeudessa.

Mikäs päivä nyt on ja onks oikeesti  kuukausi jo vaihtunut? Näin saa huomata, että päivät alkavat menettää merkitystään. Eilen nukuin kahdetkin päikkärit. Oli aika laiska olo. Yhtäkkiä raadion aikataulutus ilmoitta kellon olevan viisi iltapäivällä. Vastahan oli aamu, mihin se päivä katosi? Noin niin kuin ei mihinkään. Aika vain menee ja minä olen pysähtynyt. On se hassua. Ja ihan hirmu jännä.

Tämä pysähtyneisyys vaikuttaa niin, että ihmiseltä poistuu stressi. Tai joku. Ei ole sitä suoriutumisen minkäänlaista pakkoa. Sitä kun on siunattu hötkyilyllä ja kyvyllä ressata asioita. Se on vain tapa ja tyyli, eikä siitä irti pääse vaikka voissa paistaisi. Toki, sen kanssa on pakko tulla toimeen, mut välillä voisi huokaista ja ottaa iisimmin. Ikä on siinä suhteessa armollinen, että se opettaa ja kaikki ei ole enää niin mustavalkoista. Kaikkea ei tartte enää suorittaa. Mut kyllä tällainen joutava joutilaisuus on hyvästä. Nyt alkaa olla jos sellainen olo, että voisi vaik vähän suorittaa. Tai ressata. Ei helevata, en ressaa. Vähän jos vaik siivoaisi tai jotain...

Tässä terden ympärillä pörrää mehiläisiä kuin hävittäjiä konsanaan. Sellainen saundi. En mä niitä nää, mut kuulen. Miksikä tuota ääntä voisi kutsua? Ei se nyt oo suhinakaan, onks se pörräys. Jos sulta kysytään, että miten mehiläinen sanoo, niin mitä vastaat? Se pörisee. Okei, olkoon niin. Mut mitä helevettiä?! Nyt vastarannalla otettiin moottorisaha käyttöön. Loma-aamuna kello 8.00!! Nyt lähtee teleksi ihmisoikeusvaliokunnalle. Tämähän on jo terrorismiä.  Mitä ne oikein ajattelee, eivät mitään. Hulluja nuo ihmiset. Menkää pois. Kohta soudan vastarannalle ja nakkaan pötkön dainamaittia. Oppivat olemaan.

Loppukaneetti. Allekirjoittaneen aistit ovat yliherkistyneet. Näin siinä käy, kun ylimääräiset ärsykkeet eliminoidaan elämästä. Kuulo, näkö, tunto ja maku on elossa ja voimissaan.




2 kommenttia:

  1. Mää haluaisin kans jo lomalle. Aurinko paistaa ikkunan takana ja täällä ei kun kärvistellään toimistohommissa. Plääh. Onneks voi välillä käydä lukemassa näitä sun tarinoita.

    Ja mulla olis kans pari painavaa sanaa sanottavana naapureille, joiden on vissiin ihan pakko käynnistää kaikki mahdolliset kovaääniset leikkurit kaikista viikonpäivistä just sunnuntaina kun vois vaan olla ihan pihalla ja nauttia hiljaisuudesta. Jos ees käynnistäisivät samaan aikaan, mutta ei. Kun yks lopettaa, ja itse ehtii jo huokaista helpotuksesta, niin toinen alottaa vielä vähän kovemmilla desibeleillä. Järki siinä lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tästään kelit paranee ja sinä saat nauttia sit parasta kesähekumaa :)

      Pitäisi olla säädettynä lait milloin mitäkin aparaattia saisi huudattaa. On sanonta, että pyhätyö ei tuota siunausta.

      Poista