1.6.2015

Rekisteröity parisuhde

Taas joutuu aloittamaan postauksen toteamalla, että viikendi hurahti vallan joutuisasti. Meinasi mennä niin ettei ymmärrä ajan kulkua. Eikä ymmärrä. Miten se voikaan vilahtaa niin armottomasti. Parisen viikkoa sitten selvisi myös, että siitä suomen kiekkoleijonien kultahuumastakin on jo kakskytvuotta!! Jumangegga! Sehän oli vasta eilen, kun torilla hilluttiin ja hoilattiin viiiillepeltonenvillepeltonen. Mihin meni kakskytvuotta, minä kysyn. Mihin se jumaleisson meni?! Ajatelkaas, tästä parikytvuotta ja meitsi on rapiat seitkyt. Tuskin enää hengissäkään, mut vähän on enää jäljellä. Kiirettä pitää. Ainakin jos meinaa taskuparkin opetella haltuunsa.

No niin, päästihän me ytimeen eli autoiluun. Kovasti olen ottanut asiaa haltuuni. Kyllä, olin la autolla duunissa. Hyvin se meni, voisin jopa väittää, että nautin siitä. Eilen vietettiinkin sitten lähes koko päivä renkailla ja taskuparkkeerausta reenattiin. Kyllä se tuolla jossakin ytimessä on, se piti vain kaivaa sieltä. Muutama sinne päin yritys ja johan se siitä lähti ymmärtämään.

Ukkokulta antoi opastusta ja hän oli kuulkaa sitä mieltä, että mää ajan oikein hyvin ja rauhallisesti. On kuulemma vaikea uskoa, ettenkö olisi ollut ratissa niinkin moneen vuoteen. Ihan posoteltiin ydinkeskustassa ja mua ei jännittänyt olemoisinkaan. Mää luulen, että olen ihan itse pahin tuomitsija. Ja autoiluni suurin puute on ollut itseluottamuksen puute, joka taas juontaa jo sieltä inssiajosta. Niin pahasti jännitin ja siitä elinikäisen trauman sain. Kyllä, näin asia on nähtävä. Nyt kun osaan ottaa rennommin ( kaikin puolin tätä elämää) niin autoilukin alkaa sujua. Itseasiassa, täällä isolla kirkolla se on silleen helppo, että menet vain letkassa muiden mukana. Okei, täytyy vain tietää, minne olet menossa ja millä kaistalla kuljet. Mut hei, sen verran paljon ollaan täällä jo pyöritty, että eiköhän toi ala jo olla aika tuttua. En mää ole enää lannalle haiskahtava maalaispoika. Ymmärsin tuossa myös senkin, että asuttu elämä muualla kuin syntymäkaupungissa alkaa olla jo pidempi. Eiks pikkuhiljaa voisi jo sanoa, että on helsinkiläinen. Semmonen savolaesalla kierouvella höystetty.


Lauantaina juhlittiin Ukkokullan ikääntymistä. Olin varannut meille pöydän ravintola Kosmoksesta. Se on sellainen varma, legendaarinen ja vanha restorantti. Niin kuin juhlakalukin, sopi hyvin meille. Ja täytyy myöntää, että paikka ei pettänyt tälläkään kertaa. Siellä on sellainen vanhojen, hyvien aikojen tuulahdus. Ruoka hyvää ja tunnistettavasti syötävää, palvelu pelaa ja hei, ei soi taustalla järkky meteli. Kiva ilta oli ja synssärisankari tyydytetty. Vanhat pierut oli himassa jo kello yks, ei sitä parane roikkua enää pilkkuun asti ( lue, ei jaksa.)

Torttu kuin unelma
Pitkän ja ankaran pohdinnan jälkeen olen jäänyt pidemmälle saikulle. Tohtori ehdotti sitä jo keväällä, mutta yksityisyrittäjälle se ei ole niin yksinkertainen asia. Palailen sorvin ääreen vasta syksyllä ja voisi tietysti ajatella, että wauh! koko kesä lomaa. Mut ei se mee ihan niin. Saikku on saikku ja loma on loma. Minä itseäni syytän ja soimaan, helvetin luuseri. Okei, olen kuitenkin ymmärtänyt, että jos  nyt en tajua pistää hetkeksi poikki tätä kipuilevaa helvettiä, niin pahimmillaan se saattaisi päättyä siihen, että se menee poikki. Halusin tahi en. Ajatus tästä kaikesta on vielä sen verran sekava, että en nyt ala enempää erittelee. Sulatellaan hetkonen ja analysoidaan sit, kun on selevempää. Ourait.

Ai niin, meinasin unohtaa mainita. Meidän parisuhde on rekisteröity. Teimme sen torstaiaamuna ennen duuniin menoa. Aamu oli kaunis ja helteinen, ilmassa leijui jotakin ainutlaatuisen unelmaista. Paikkana herttoniemen A-katsastus. Kyllä, Björne kuuluu nyt kokonaisuudessa vain minulle. Hän on mun, hän on mun, ujo, laiha ja muutenkin arka. Ei se ilmasta ole, ja kävikin mielessä, et kauheeta, onks mulla nyt maksullinen suhe. Sellanen toiboi. Noh, ehkä hyötysuhde on molemmin puoleinen. Tänään Björne saa kokovartalopesun ja vahauksen, niin ja uudet jarrupalat ja levytkin vielä. Mikäs meidän on ollessa. Voi tätä nuorta lempee ja rakkautta. Ai hurja.

8 kommenttia:

  1. Onnee rekisteröinnistä ;) meinaatko , että mullakin olis vielä toivoa ? Olen viimeksi ajanut silloin Leijonien kultavuonna ...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänks. Minä ymmärsin, että nyt on viimeiset hetket ottaa asia haltuunsa. Kohta rima olisi ollut jo liian korkealla. Jos mie selviän, niin kyllä siitä selviää. Se on oikeastaan aika hauskaa, Ajaminen meinaan. Sinne vaan sekaan, kyllä se siitä lähtee.

      Poista
  2. Samaa kuule just tässä yks päivä mietin, että miten muka voi olla mahdollista, että kiekkokullasta on 20 vuotta vaikka se oli just eilen. Mutta olin väärällä vuosikymmenellä, kun oikeasti ne tapahtumat, joita mietin, liittyikin vuoden 2011 kultajuhliin.. Noo, ei se oo niin justiinsa näitten vuosikymmenien kanssa :). Niitä tulee ja menee. Paitsi että ihan liian kovaa tahtia nimenomaan menee...

    Onnea parisuhteelle, vaikka ehdinkin jo ajatella, että se liittyi siihen Kosmoksen käyntiin. Mutta niinhän se oli tietty tarkoituskin, kun niin ovelan kierosti savolaisella perinteellä kynäilit :)

    Musta ei ole Helsingissä autoilijaksi. Aina väärällä kaistalla.. Pareen posotella vaan näitä maalaisteitä pitkin. Ei tartte ajaa kuin suoraan. Paitsi mutkissa, mutta noinniinkuin muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, mutta 2011 tapahtumaa en muista olemoisinkaan. Onks sitä jo niin seniili, että lähihistoria alkaa jäädä unholaan :)

      Hah, ajattelinkin, että jo otsikko herättää ajattelemaan, et nyt se on päässyt naimiaisiin. Kiero savolainen ei petä koskaan. Mut hei, ei taida minusta morsmaikkua tässä elämässä tulla. Ehkä sit seuraavassa, joku mehiläiskuningatar.

      Täytyy myöntää, et kerran jouduin töytäsee kaistanvaihdon niin, et mulle kai ne tööttäs. Harjoitellaan...

      Poista
  3. Senkin liero. Otsikon johdattelemana tulin tänne jo ihan intoa piukeana! No mutta onhan tuokin varmaan ihan onnekas rekisteröinti. <3 :D

    Olihan tässä muuten jotkut kultajuhlat välissäkin aivan "viime vuosina" (eli siitäkin on varmaan jo vaikka kuinka kauan)? Mutta joo, tiiän, -95 nevö forget!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Kiva pikku pila. Sain lankaan! Vai olisko tässä joku salainen haave, huu nous ;)

      Jep, mä en enää näitä lähihistorian tapahtumia muista. Menneitä muistelee vian hän.

      Poista
  4. Onnea ja monia onnellisia vuosia parisuhteeseen ;). Muista olla kiltti toisella, niin sekin on kiltti sulle ja jos niitä kuoppia tielle sattuu, niin yhdessä voitatte esteet.
    Muista nyt sitten ottaa iisisti, jotta kroppa saa todella levätä, jospa se kipuilu sitten helpottaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniit ohjeistukset parisuhteen kuoppaiselle tielle, voi kiitos.

      Nyt yritän ajatella asiaa niin, että teen asioita joista nautin. Niin ja lepään!!!

      Poista