11.3.2015

Sano se kukkasin

Mää oon niin ylpee itsestä. Olen asentanut uuden käyttäjäjärjestelmän koneelleni. Toki, siihen tarvittiin pari soittoa Aplen tukeen, mut noin niin kuin muuten ihan ite. Tietenkin sain koneen juntturaan ja tilanteeseen, en liiku mihinkään, en lataa. Silloin tuki tuli avuksi ja päästiin taas etiäpäin. Nämä rakkineet rakkaat eivät ole ihan sitä mun vahvinta osa-aluetta, joten on syytäkin olla ylpeä.


Mut hei, kylläpä liikkuu livakasti tietoliikenne. Vanha oli jo ajastaan väsynyt ja kuvien käsittelyssä oli paljon ongelmia. Mut nyt ne ovat poistuneet ja minä olen onnellinen. Innoissani kuin pikku poika jouluaattona. Tekisi mieli koko ajan asennella yhtä sun toista ja tutkinkin mahdollisuuksia mitä kaikkea voisi tehdä. Suhtautumiseni on ollut lähinnä se, että en uskalla mistään painaa, kun kone menee sekaisin ja junttaan. Mää oon siis pelännyt tietotekniikkaa tai ainakin kohdellut pelonsekaisin, kunnioittavin tuntein. Ehkä me alamme pikku hiljaa ymmärtää toisiamme. Mut joo, mää olin jo uutta konetta ostamassa, mut nythän tää toimii paremmin kuin uusi. Rakas ystävä, sanoisin.


Ajatella, Keukenhoffin puutarhassa jo kukkaset kukkii. On kevät sielläkin ajoissa. Luettuani uutisen tuli mieleen oma kukkamatka takavuosilta. Oli siellä nättii, ihan hirmu nättii. Selailin kuvia ja päätinkin muutaman tänne väri-iloksi elämäänne laittaa. Eiks kukkasissa ole jotakin sielua hivelevää? Onko rumaa kukkaa olemassa? Sanonta, kukka se on perunankin kukka, tarkoittanee sitä, että se on ruma. Olenkohan koskaan nähnyt perunan kukkivan? En tiiä. Pottua syön kyllä mielelläni.


Eilinen alaraajaraiskaaja on saanut inhoittavan kiputilan kinttuihin. Jäytävä kipu pohkeissa tekee kävelystä vaikiaa. Ihan on pitänyt särkypilleriä ottaa. Saas nähä, mikä on tilanne duunipäivän jälkeen, joko sitä mennään kontaten. Onkohan toikaan nyt sit oikein, meinaan toi alaraajakäsittely. Sehän sattuu ihan perkeleellisesti. Eiks kipu ole viesti aina jostakin? Mut meitsi on niin tottunut tähän kipuun, että minä pidän sitä noin niin kuin normaalina joka asiassa. Aina ja ikuisesti kuuluu sattua johonkin tai kaikki tuottaa enemmän tai vähemmän kipua. Jettekivade.


Nyt kun kerta pääsin taas valittaa, niin on ihan pakko mainita, että oikea olkapää on alkanut kettuilee samoin kuin vasen leikattu aikoinaan. Samaa vikaa varmaan bukkaa. Kotimatkalla savosta ärtyi niin pahaksi ettei kättä voinut liikuttaa. Sama juttu öisin, ei nukkua voi oikealla kyljellä ja arvaa vaan, jos satun silleen unissani köllähtää, niin itkuhan se siitä tulee. Katsotaas montako vuotta tässä menee ennen kuin pääsen operoitavaksi.

No mut joo, aurinko orastavasti kajastelee ja lisääntynyt valon määrä on meille lahja. Sitä on ihminen enemmän elossa, kun ei tartte pimiässä pyllistellä. Valoa kohti toeverit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti