S1 pukkaa

Hupsista, viikendi hujahti taas niin ettei tajunnut. Kuinka aika voi mennä käsistä näin nopiaan, ei ymmärtää voi ihmisen pieni lapsi. Mut kivaa ja toiminnallista oli kaikki tyyni. Kohokohtana voisi mainita, että huonossa hapessa olevat viherkasvini saivat vihdoin ja viimein pelastavan käsittelyn. Asia, joka olisi pitänyt hoitaa jo aikaa sitten. Ai että, sellaisesta tulee niin tyyydytetty olo, kun saat tehtyä jotain sellaista mikä on laiskuuttaan jäänyt tekemättä. Makuhuoneen viidakko koki ison muutoksen. Hallitsemattomaksi kasvaneet peikonlehti ja kultaköynnös sai karsinnan rankalla kädellä ja uudet mullat. Nyt on nättiä ja fressiä. Yksi kuolemaan tuomittu lähti viimeiselle matkalla ja uuden ostin tilalle. Mulla on aina ollut viherkasveja, silleen olen kukkaiskansaa. On niin kuin luonto lähempänä himas. Nyt on kiva ja kaikilla hyvä olla.

Uhfo

Oltiin taas liikunnallisesti aktiivisia. Saliharjoittelu alkaa tuottaa tulosta ja saa jo pikku hiljaa haastaa itseään. Hitto, kun siitäkin tulee hyvä fiilis. Se tunne, kun saunan ja reenin kautta olet valmis uuteen päivään on kyllä voimallinen. Hetken sitä kestää, mutta ikävästi meitsillä tahtoo myös tulla kipuja. Ei, en ne ole sellaisia liikaa rehkitty kipuja vaan ihan ovat jotain muuta. Tekemään pystyn, ja teenkin, koska tukikorsettia pitää voimistaa, että selkäpaska kestäisi. Onks se näin, et tällä iällä liikunnalliset kivut kuuluvat jo kuvioon. Se on niin kuin normi. Äääh...

Kuukauden kestänyt painon tarkkailu molemmilla on tuottanut miinus seittemän kiloo tugether. Tavoitteemme lopullinen päivmäärä on 18.6. Siellä niin molemmilla kesäkilo painotavoite. Sitä kohti. Hyvä alku. Huippu.

Voi räkä

Juhlistimme tätä ilosanomaa hyvän ruuan parissa. Olin varannut meille lounaspöydän Ravintola Haikaranpesästä Espoon haukilahdesta. Siellä niin korkealla vesitornissa käytiin nauttimassa maukas noutopöytä. Sai sortua jälkiruokiinkin. Uuuh, mitä ihania torttuloita olikaan. Niin veti allekirjottanut niitä napaansa, että loppuilta menikin sit lievässä pahoinvoinnissa. Olen välttänyt sokerii ja valkoistajauhoa ja hyi, että se oli hyvää, mutta turmiollista. Kyllä se kuulkaa on niin, ettäi kysessä olevat myrkyt enää mene läpi tässä kehossa. Jos tahtoo voida hyvin, niin eivät kuulu enää valiooni. Oukei, silloin tällöin maltillisesti saattaa kokeilla. Mut joo, paikka oli kiva ja noutokalapöytä varsinkin hyvä ja kattava. Aterian hinta 48 erkkii, ei silleen paha. Ja niin, huikeet ovat näkymät. Kiva kokemus.

Mikä ällötys

Nyt mua jännittää. Se saattaa kuulkaa olla hyvinkin lähellä, että syy-yhteys tähän joka paikan kipuiluun on löytymässä. Toki, tämä nyt on vielä vain tohtori netti.äm.janhusen diagnoosi, mut kuitenkin. Yksi ihanainen lukijani laittoi asiasta minulle pikku vinkin ja tutkittuani sitä tarkemmin, meinaisi itku tulla. Kysessä on hyvinkin tavallinen tautiluokitus suomalaisilla eli S1-nivelen epätasapaino. Miksi niin innostuin? Mun selkä on oikkuillut jo nuoresta lähtien. Silloin jo todettiin, että toinen jalka on parisen senttiä lyhyempi. Sain  korkopohjallisetkin, mutta enhän mää niitä nuoruuteni voimassa pitänyt. En niin, mut ois kannattanut. Pitkälle edennyt epätasapaino voi aiheuttaa ikävää oireilua, olkapäissä, lonkissa, polvissa ja niskassa. Voihan pyhä perse, en paremmin sano. Vuosikausia on tämä epämääräinen kipuilu tehnyt elämästä välillä sietämätöntä. Jos syy ja yhteys nyt löytyy, niin katkera olen siitä, et miks kukaan lekuri tahi muu taho ei koskaan ole asiaa esille ottanut. Missä on saatana tieto ja taito lääkärikunnalla? Tutkittuani asiaa netissä, niin yhtymäkohtia tautiluokitukseen on huru mykke. Kuin suoraan elämästäni. Mää niin toivon, että vihdoin ja viimein saisin diagnoosin ja loppuisi tämä luulosairaus. En mää tiiä, jo tämä tieto on mua helpottanut ja alan ymmärtää itseäni paremmin. Torstaiaamuna olen menossa OMT fyssärillä, on erikoistunut S1. Eiköhän siellä selviä tai sitten ei. Jännittää ihan vitusti.

Hyi, kun mun parvekelasit ja ikkunat ovat likaiset. Arksa on taas armoton. Siinäpä rojektia seuraavalle viikonlopulle. Ettei tekeminen vain loppuisi ja eihän se. Tänään olen vihdoinkin menossa sinne alaraajaraiskaajalle. Lihaskalvon irrottelua luista. Siinäpä sitä onkin kana kynittävänä, hah. Se saattaapi hiukkasen sattua. Kiva.