Ei elämästä selviä hengissä

Olin viime yönä selkäkipujen takia tohtorilla. Hyvin oli sekavaa, mutta päättivät magneettikuvata koko selkärangan. Piirtelivät punaisella tussilla ihmeellisiä merkintöjä kropan täyteen. Mut laitettiin sellaiseen grillivartaaseen ja jätettiin siihen yksinään. Piti olla ihan liikkumatta ja se varras alkoi mun painosta pyöriä yksinään. Huusin henkilökuntaa paikalle, aluksi hiljaa haloo, mutta kukaan ei kuullut. Korotin ääntä ja kohta huusin kurkku suorana: " Eikä täällä saatana ole henkilökunta paikalla, HALOO!"

Juu, on voinut naapureilla olla ihmettelemistä. Mitä se taas siellä yön möykkää. Kurkku on kipeä huutamisesta eli volaa on ollut. Baithiwei, diagnoosi oli munuaisödeema ja jouduin välittömästi leikkauspöydälle. Se oli kuulemma täpärällä, että selvisin. Oikea käsi oli jo joutunut kuolioon, mutta se saatiin pelastettua.

Meillä ei yöt ole yksitoikkoisia. Mulla on tapana järjestää joka yö pikku show. Edellisenä yönä olin tarttunut Ukkokultaa kädestä ja tapellut sarjamurhaajaa vastaan. Olin kuulemma huutanut, että se on lyönyt mua kaulaan ja mulla on vain pieni linkkuveitsi aseena. Sillä olin sit Ukkokultaa sohinut, kun olin ensin luullut, että hän on murhaaja. Ihan kiva silleen, et on äksönii.

Oli kiva viikeni. Selkäkin rauhoittui lauantaiksi ja sain yhden lähes kivuttoman päivän. Silloin yritän olla hauska ja mukava oma itseni. Se tuntuu hyvälle. Käytiin ihan extemmpore matkoilla Tuusulas. Syötiin todella maittava viiden vuodenajan lounaspöytä Hotelli Krapihovissa. 48 euron hintaan oli todella kattava, maukas ja upea noutopöytä. Blineistä lähtien kaikkea ihanaa herkkua. Voin todellakin suositella kivaksi pikku päiväretkeksi. Pöytävaraus on suositeltava, La-päivä saattaa onnistua ilmankin.

Lounaan jälkeen harjoitimme kyltyyriä ja käytiin katsomassa taiteilija Pekka Halosen residenssi, Ainolassa ja ajeltiin muutoinkin kaunista rantatietä. Kesällä varmasti vielä upeampaa maisemallista tulkintaa, hassua kun on näinkin lähellä kaikkea kivaa. Menkää ja aistikaa. Kivoi tollaset retket.

Sunnuntaina uhmasin kaikkia selkien jumalia ja menimme salille voimailemaan. Katsokaas, kaikki viisaat sanovat, että liikkumista ei saa jättää vaikka on vamma. Minä parhaani koetan, nätisti ja rauhallisesti  teen. Se on yritettävä. Sillä seurauksella, että kipu selästä levisi lonkkaan ja siitä oikeaan jalkaan. Vetää ja vihloo niin maan perkeleellisesti. Herää kysymys, onko tässä mitään järkeä? Ei oo niin. Eli sain yhden kivuttoman päivän ja olen siitä onnellinen.

Kivusta huolimatta käytiin Su-iltana katsomassa Viikossa Aikuiseksi leffa. Voi herra mun varjele, että oli hauska raina. Kyllä siinä kuulkaa kipukin unohtui, kun sai nauraa niin, että kitarisat rytkyi. Johanna Vuoksenmaa on ehdoton feivorittini ja ei kyllä todella pettänyt tälläkään kertaa. Upea näyttelijäkaarti ja herkullinen käsikirjoitus oli taattua kotimaista tavaraa. Dialogi on niin tuoretta, oivaltavaa, ja hauskaa, että ei olisi tohtinut sen loppuvan. Tätä olisi katsonut enemmänkin ja voih, miten mahtavan teevee sarjan tästä saisikaan. Henkilöhahmot ovat uskomattomia ja niissä ei sorruttu överiksi. Siis hei, jos jätä tämän väliin, niin menetät kotimaisen elokuvan ehdottoman helmen. Hopi, hopi elokuviin siitä!

Kuten huomata saattaa, mulla on myös elämä. Se on aina näin viikonloppuisin, kun kipuhelvetti ei jyystä selkärangassa, nivelissä, niskassa ja ties missä. Ehkä otan ilon irti siitä ja alan hyväksyä kaiken sen muun osana elämääni. Ei se kiva oo, mutta niillä mennään mitä meille on annettu. Olen tässä muutoin pannut merkille, että kesäaikaan kipuilu helepottaa. Johtuneeko valitsevista ilmapaineista ja lämpötiloista. Mää tuota tiää. Huru-ukko oon...