31.1.2015

Tummien selkien tulkki

On tullut postauksiin pikku tauko. Kipuhelvetti vetää (taas tai välillä) mieltä matalaksi ja elämä on yhtä valitusta. Ei tästä nytkään mitään ilosanomaa tule, mutta koen velvollisuudekseni ilmoitta missä jeppe menee. Yritän saada asiaan valon pilkahdusta mutta älköön tuomitko, jos olen sävyltäni tumma ja ankea. Auts, saatana.

Ulkona riehuu villi tuuli. Minun tekisi mieleni karata rantoja mittaamaan. Mutta kuka tuonne uskaltaa, liukasta on niin ettei pystyssä pysy. Onneks on La ja ihminen saa lepoa rujoon roppaansa. Yhtään minuuttia, yhtään sekunttia en olisi enää työviikkoa kyennyt. Työ on lahja, mutta siinä vaiheessa, kun on tunne, että se tappaa sinut, niin tietysti joutuu hiukka miettii missä mennään. Yrittäjänä sitä on vain yritettävä ja katsoessa pankkitilin puolelle, puret hammasta ja painut nöyränä sorvin ääreen. Se on semmosta se.

Vanha viholliseni selkäkipu tekee elämästä perinjuurin hankalaa. Suorastaan kivuliasta. Ikäihmisen roppa on kulunut, selkänikamat valahtaneet. Kasaan mennään niin, että heikompia hirvittää. Taudin kuva seuraava. Aamulla ei sängystä ylös pääse, köpöttää hän hemaisevasti. Siitä lähtee, homma suht jees. Seisoo töissä tunnin, seisoo toisen. Viitosen kohdalla se alkaa. Kasaan mennään ja alkaa paine. Alkaa kipu. Kohta viiltää jalkaan, selkään ja persuuksiin. Jalkapohjat kramppaa. Illalla vetää linkkuun ja kävely tekee niin maan perkeleen kipiää. Himassa puolituntia lattialla, yrittää venyttää vanuttaa ja sattuu. Ja sattuu. Hiukka helepottaa ja yöuni pelastaa, jos ei valvo. Sama toistuu ja toistuu ja toistuu ja...

Kyllä se hymy siitä hyytyy, ei hirveesti hampaita naurata. Kipu, tuo seuraava saatanasta, saa otteen ja elämästä häviää valo sekä ilo. Ihmisestä tulee valittaja. Tuo heikko luuseri. Luulosairas teeskentelijä. Laiska paska, joka pakoilee vastuuta ja on muutenkin epäluotettava.

Kaikki on kokeiltu. Kirot, osteot, naprat ja muut poppatohtorit. Normi pillerit ei auta, vahvoja ei kestä pää, eikä massu. Jumpataan, humpataan, tehdään vatsaa, tehdään selkää ja hei, venytteleksää? Älä mulle, pliide. Tohtoriin on turha mennä, sanoo nimimerkillä kokemusta on. Selkävammaiset ovat luusereita, jotka kärttää saikkua. Mielialapillereitä, vika on korvien välissä. Just joo, kiitos.

Iltaisin, kun makaan tuskissani olkkarin lattialla mietin sitä, kuinka pitkälle oikeasti täytyy mennä. Onko se niin, että apua saa vasta sitten, kun se on myöhäistä. Ei pääse enää omin jaloin baariin kirmaamaan, pitääkö oikeasti jalat alta mennä ja paskoa housuun. Oukei, tiedostan olevani tuki- ja liikuntaelinvammainen. Työnraskaanraataja. On kulumaa siellä ja rappeumaa täällä. Kolkytvuotta annoin piippaamiselle, jokahan se riittäisi. Olkaapää on operoitu, niska rappeutuu, lonkka kulunut ja selkä paskana. Hetkinen, voisinko olla silleen sekundaa, Bee-luokan luustoa ettei paikat vaan enää kestä. Voi herran perkele, tule ja pelasta jo.

Juu. Älä valita. Tee homo asialle jotain. Läski on pöytään saatava, sanoi isäntä kun emäntää lihoiksi pisti. Ehkä odotan sitä hetkeä, että selkä murtuu ja kaikki on taas hyvin. Hyvin. Joku viisas on sanonut, että selkäkipu voi olla henkistä. Jesh, sehän tästä enää puuttuikin. Sykiatrin vastaanotolle siis.

Arvatkaa mitä? Olen sortunut tupakoimaan. Paskahousuluuseri valitsi itselleen kipulääkkeen. Se helpottaa ja vituttaa. Seli, seli. Nyt on hyvä syyttää kipuhelvettiä. Se antoi minulle luvan. Se oli enemmän kuin hyväksyttävää. Olin sen ansainnut. Just joo...

Kaiken tän keskellä on elämässä myös valoa. En vain tiedä miten kauan. Ukkokulta jaksaa tukea, tekee hyvin ja auttaa. Kuunteleekin vielä sujuvasti jatkuvaa valitusta. Ei ehkä ihan tiennyt, minkälaisen vammapaketin tulikaan saaneeksi. Mutta minä osaan pyytää anteeksi sitä, että en jaksa olla hurmaava. Aina ei jaksa, mutta sanoa saattaa sori hei sori. Näillä mennään, huomenna on päivä uus. Onni on terve selkä. Tai psyyke. Tai sielu. Tai mieli. Tai joku?

6 kommenttia:

  1. No ei tästä mitään apuja ole, mutta sanonpahan vaan, että kyllä helepotti, kun kävit täällä näytillä. On oikeasti ollut huoli, mitä sulle on käynyt, kun ei mitään kuulu. (Vähän sama asia kuin se, että kun soittaa ihmiselle, joka yleensä aina vastaa heti puhelimeen, eikä jonain päivänä vastaakaan, niin sitä on jo lähdössä soittelemaan seudun sairaalat ja hautaustoimistot läpi ja kyselemään, onko kaveria näkynyt ja samalla sydän syrjällään toivoo, että ei olis ainakaan siellä..)

    Kipu on kamalaa. Siinä ei paljon venyttelyt auta eikä sen paremmin besserwisserien kuin aidosti hyväntahtoisten neuvot :(. Olispa mulla joku taikakeino, niin parantaisin sut. Tai hommaisin jonkun joka sen osaa. Mutta kun ei ole.

    Tuli huono mieli sun puolesta. Onneks sulla on se Ukkokulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annukka! Sanasi lohduttivat ja usko tai älä, niin ne auttavat varmasti myös kipuun. Juu, en ole täältä pois ollut varmaan koskaan näin kauan, ainahan olen valitukseni tännekin valittanut. Mut jossakin kai menee senkin raja ;)

      Mut hei, näillä mennään ja pakkohan tähän tilanteeseen on joku muutos tulla. Suuntaan tai toiseen, syteen tai saveen. Hmmm...toi savi kuulostaa kivalle. Mikä syti ees on?

      Viikonloput on ihmisen kulta-aikaa, silloin kipu helepottaa ja saattaa vaikka hymykin irrota. Tässä ): sulle sellainen.

      Poista
  2. Lisätään listalle yksi Martta. Iltarukouslistalle, siis. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ensin tuli mieleen se Schindlerinlista. Kammioon ja kaasua vaan, loppuu tuon onnettoman tuskat ja ikuinen valitus. Oliks toi vähä huono, sori.

      Mut kiitos iltarukouksesta, se lämmitti.

      Poista
  3. Noi kivut on syvältä! Vaikea tilanne kun oot kaikkea kokeillut.
    Niin kauan kun joudut piipparina kärvistelee niin auttaisko siihen vitosen kohtaan että ostaisit duuniin sellaisen "leuanveto" tangon jossa roikkuisit eli venyttäisit itseäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipu on niin kokonaisvaltainen ja se vaikuttaa mielialaan. Ei tykkää. Näin viikonloppuna tuntuu niin hyvälle, kun kipua ei juurikaan ole.

      Mulla on tanko himassa. Aloitan ja lopetan siinä päiväni. Olen miettinyt, että voisi hommata duuniin, se olisi meille kaikille hyväksi.

      Poista