4.1.2015

Ihana Istanbul

Terveiset Istanbulista! On vierähtänyt pikku tovi postauksesta. Matkalla koneksuunit ei olleet parhaat mahdolliset, enkä olisi koneella kerennyt istua. Niin oli menoa ja meininkiä lomalla.  Ja nyt on mennyt pari päivää toipumiseen. Mutta himas ollaan, täysissä sielun ja ruumin voimissa. Mahtava, mahtava reissu takana ja vieläkin päästä ihan pyörällä. Mulla on niin kauheesti asiaa ja kuvia, että teen ajan kanssa useamman postauksen. Osan laitan tonne Lemon Decon puolelle, oli meinaa niin paljon upeaa sisustusjuttua, että allekirjoittanut oli ihan sekaisin.

Teetä ja paklavaa

Kebabiii

Granaattiomenat ja silleen
Voi hitto, mistä mää aloitan?! Istanbul on iso kaupunki. Ihan hirmu iso. 15 miljoona asukasta alkaa jo näkyä ja tuntua. Hirveen pahasti kaupunki ei tullut päälle, vaikka liikenne ja kaikki muukin ruuhka oli välillä hermoja koetteleva. Pahimmillaan kymmenen minuutin taksimatkaan saa varata tunnin. Siksikin julkinen liikenne on parempi ja nopeampi. Suosittelenkin ostamaan heti loman alussa metrokortin, johon voit ladata liiraa millä matkustaa. Välimatkat kaupungissa vaatii liikennevälinettä. Sen verran ovat pitkät, ettei niitä ihan kävele. Kaupunki koostuu hauskasti kolmesta eri osasta. Ja niiden välillä joutuu seikkailee tai siis ainakin me seikkailtiin. Mut siis julkinen toimii loistavasti ja se on suht helppo käyttää.

Fisuillallinen

Vähäks fressii

Tätäkin maistettiin
Ilma oli meittin syksy ja alkutalvi. Juu, räntää rätki niskaan parikin päivää ja keli oli sateinen ja kylmä. Mutta kesällä se on taas ahdistavan kuuma, joten ainakin minä tykkään enemmän kaupunkikohteessa viileydestä kuin ahistavasta kuumasta. Okei, ehkä toi vesi ja räntä olisi voinut jäädä veke.

Minttu ja persikka

Terkut parturista. Siitä lisää myöhemmin

Himas. Leikittiin turkkii
Istanbulin turvallisuudesta saa kuulla välillä ikäviä. Meille kaikki meni hienosti. Uudenvuodenaattona oli poliiseja joka paikka täysi ja se hiukkasen pelotti. Onks tulossa sota tai jotain, mutta ehkä se oli vain normi varotoimi. Mut noin muuten me kyllä heiluttiin yölläkin ties missä kujilla ja ei siellä tarvinnut pelätä. Tai sit myö olimma niin tyhmiä, ettemme tajunneet peljätä.

Turkkileikki 2. Lukumijälkkäri, uuh. 

HimaLove. Leivottiin eilen pullaa. 

Näkymä hotellin ikkunasta.
Yhden kerran taksikuski yritti huijata ja pyysi maksua ihan liikaa. Ukkokulta uhkasi poliiseilla ja hinta tipahti heti. Noin yleensä voisin sanoa, että kannattaa olla tarkkana. Tilaisuus varmasti tekee varkaan ja sitä käytetään hyväksi. Erityisesti kannattaa varoa diskoteekkien sisäänheittäjiä. Varsinkin miesasiakkaita huijataan surutta sisään ja lasku saattaakin yhtäkkiä olla monta sataa euroa.

Turkkilainen kahvi

Imuu

Vettä ja vihmoo
Miehet Turkissa ovat tummia ja komeita. Ne on jotenkin niin äijiä, sitä testoo on vaikka muille jakaa. Naisia ei kauheasti katukuvassa näy. Se on asia joka pisti silmään. Tai siis naiset ovat selkeästi jotenkin vähemmistö yleisessä kuvassa. Vai onks vaan miehii niin paljon enemmän? Ystävällisiä ihmiset ovat, toki poikkeuksiakin mahtuu joukkoon. Mut en mie tiiä mistä se johtuu, niin jotenkin mulla on sellainen fiilis, että turkkilaisen miehen kans saa hiukka olla varuillaan. Se voi olla mun omia ennakkoluuloja, sillä takavuosien turkkikokemus oli, sanoisinko, lievästi agressiivinen. Mut joo, nyt sai olla suht rauhassa. Eivät tulleet niin päälle, eikä iholle. Yksi ravintolakatu oli sellainen, että sisäänheittäjät alkoi käydä hermoille.

Paikallinen taiteilija

Pikafuudii
Istanbulissa on ihan kaikkee ja paljon. Siis paljon! Kahviloita, rafloja joka lähtöön. Turkkilainen ruoka on hyvää, mutta se on sitä samaa joka kuppilassa. Ei sitä rajaansa enempää nauti. Mezet aivan ihanii, mut et sää niitäkään haluu joka ilta. Maailman parasta kebabii ja sitä tulikin syötyä silleen huikopalana päivällä. Se on sellainen pienehkö plätty maukkaalla lihalla. Ja voitte arvata, että näitä kebabimestoi oli sit muutama. Parisen kertaa käytiin syömäs silleen faindaining. Homma oli jees, ruoka hyvää, mestat makeita ja palvelu pelasi. Ilmaista ei ollut se, ihan mentiin suomen hinnoissa ja juomat jopa enemmän. Kahvilat ovat aivan ihania ja se leivosten, paklojen, lukumien ym. ym. määrä on hämmästyttävä. Pelkästään ikkunoita katsomalla lihot muutaman kilon. Öhöm, joka päiväiseen rutiiniin kuului iltapäiväkaffe tahi tee tortun tai muun makian parissa. Kiloja, tuliko, satako? Jep.

Kaiho tahi suru

Mammat leipoo
Se täytyy vielä avautua, että olipa hienoa, kun mulla oli oma henkilökohtainen matkaopas. Tuo uusi Ukkokulta on silleen kosmopoliitti, että sille nämä euroopan kaupungit ovat tuttuja. Kielitaitoa löytyy useamman kielen verran ja kyllähän se avartaa ja helpotta matkailua. Mulla oli siksikin hyvin turvallinen olla. Mie vain kävelin perässä ja sain kuunnella yksityiskohtaisia selostuksia mitä ja miksi missäkin on tapahtunut. Noin niin kuin Istanbullin historiaa. Ja kyllähän sen näkee, kun ihminen on tahkonnut muutakin kuin tätä pohjolan tummaa kamaraa. Silleen oli varmuutta ja tietoa. Jettekiva de.

P:S Jatkan siis näitä postauksia. Asiaa ja kuvia on paljon.

4 kommenttia:

  1. Upeaa, että on oma matkaopas. Matkasta saa niin paljon enemmän irti kun saa kuulla kunnolla historiasta. Mä tykkäsin kovasti myös Istanbulista, vaikka onkin iso kaupunki, niin kuitenkin sellainen helposti lähetyttävä. Tosi ystävällisiä ihmisiä ja paikoitellen tuntui aivan uskomattomalta, että kaupungissa asuu 15 miljoona asukasta, kun käveltiin puistossa, jossa meidän lisäksi oli vain muutama muu ihminen. Me oltiin muutama vuosi sitten huhtikuussa ja se oli aivan ihanaa aikaa. Lämmintä 15-20 ja tulppaaneja kukki joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinne täytyy päästä uudelleen. Jäi vielä monta mielenkiintoista kohdetta näkemättä. Kevät on varmasti parasta aikaa vierailla, nyt tosiaan oli aika kylmä ja sateinen.

      Juu, vaikka sitä porukkaa on kuin pipoo, niin jotenkin homma toimi. Sykkivä kaupunki :)

      Poista
  2. Hienoa että reissu oli antoisa! Tytärkin siellä ollut ja tykästyi.
    Oli muuten kiva lukea tätä postausta kun kirjoitat:

    Me leivottiin eikä niinkuin ennen mä leivoin :-) True love ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellou Viivi!

      Ja oikein hyvää alkanutta uutta-vuotta!

      Onhan se ihan eri matkustaa toisen kanssa kuin aina yksin. Siinä on joku turva ja se jakamisen ilo.

      Hah, ihanpa samaan asiaan kiinnitin itsekin huomion, kun yhes nisupullaa väännettiin. Niin oli kotoisen oloista...

      Poista