Juokse porosein

Nöyrästi anteeksi, mut mun elämä on tällä hetkellä vain tupakoimattomuutta. Ajatukset pyörii sen ympärillä ja ei pyöri. Olen todella yllättynyt hypnon vaikutuksesta. Kai mää olen tän täällä jo purkanut, mut silti vielä jatkan. Ookoo, mulla on himo, mutta se ei säätele mua. Mä olen herra ja hidalko ja sanon mikä on marssijärjestys.

Katsokaas, tupakanhimo on vain olemassa oleva asia mun ulkopuolella. Ei se ole osa minua, ei se ole minä. Minä en sitä tahdo, pahaa, haisevaa ja myrkyllistä. Minä siirrän sen pois. Mene pois. Pythyi, mene pois. Paha ja ruma.

Positiivisuuden kautta. Eilen aamulla lähes itkua tuhertamaan, koska olin niin onnellinen ajatuksesta, että mä olen tupakoimaton. Himon iskiessä, hoen vain, että olen rauha ja onnellinen. Ei mitään hätää.

Tom of Finlayson

Eilen mää sit juoksin. Kyllä! Olin pidemmällä lenkillä metsän siimeksessä ja kuin varkain otin reippaita juoksuaskeleita. Siellä niin metsän siimeksessä reippaita juoksuaskeleita. Oikeita juoksuaskeleita. Lujaa kipitin. Happi kulki ja hengitin. Huikee tunne. Ei mulla välttämättä niin onneton kunto ole, sillä kyllähän minä olen kepittänyt tuonne rantaan ja takas. Mutta polvet huuti hoosiannaa ja tahtoivat sanoa älä ihminen juokse! Oukei, pääsin himaan kunnialla, mutta kipu iski metroon mennessä. Ei tahtonut kävelystä tulla mitään, auts.

Kyllä lähtee

Mitä tekee Martta? Marssii juoksutossukauppaan. Siellä nuori ja sirkeä Teemu palvelee, jalat kuvataan ja hienot tossut laitetaan. Nyt pitäisi juoksun pelittää, varovasti ottaa hän. Maratooni siintää jo takaraivossa. Voi ihmettä. Kalliit ovat juoksutossut, mutta ei ole enää tossuista kiinni. Vielä täytyy juoksuasu kuntoon laittaa.

Viikendi on huulilla. Ihanaa. Eipä ole ihmeellisiä suunnitelmia. Juoksemaan täytyy päästä, Hah! Joku kultturelliriento voisi olla myös paikallaan. Hmmmm, täytyypä tutkia tarjonta. Ihanaista viikonloppua ja menkää metsään juoksemaan. Siellä on kaikki. Siellä on koko elämä. Tai ainakin melkein. No ei nyt ihan. Mutta tiedätte varmaan tunteen. Tsau!