28.9.2014

Thänk juu kesä!

Hyväinen huomen! Kymmenen tunnin yöunien jälkeen on olo samalla virkistynyt ja töttöröö. Sitä on hetken kuin puusta pudonnut, mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Aamu on fressi ja kaunis. Vastaranta on saanut syksyn väriä ja kaikki ympärillä kertoo kuolemasta. Vai onks toi nyt liian voimallinen tulkinta, enemmänkin lakastumisesta. Kaikki loput kukkaset on laitettu talviunille ja pihapiiri on nyt alaston, yksinäinen.

Kukkien talvileposija

Ruukut nurin
Kauhian nopsaan hurahti tämä viikonloppu. Eilen vielä pieni sieniretki, suppista ja voileipien verran kantsuu. Mutta kyllähän syksyinen metsä on kaunis. Hassua, kuinka metsäkin voi olla niin erilainen eri vuodenaikoina. Sellaista luopumisen tuskaa juu.

Kaikin puolin luopumista. Miksiköhän sitä on jotenkin surumielinen tahi kaiho. Vaikkakin olen jo ihan valmis jäämään viikonlopuiksi kaupunkiin, niin silti sitä elää kuin viimeistä päivää. Hyvästelee kaiken mielessään. Viimeiset löylyt, gudpai. Rakas terde, nähdään taas. Järvimaisema, kuinka sua ikävöinkään ja muuta shittii. Olisko näin, että olen niin herkkä tunneihminen. Vai johtuuks tää kaikki nyt siitä, että ensi mökkikausi on hiukka vaakalaudalla. Tästä paikasta on tullut niin rakas, että sattuu ja hienoinen epävarmuus jatkosta, tekee mut surulliseksi. Ai dont nou...

Syksyn värjt

Järvimaisema guudpai
Tämmöistä pikku puuhasteluuhan tää on ollut. Eilen pesin grillin ja se on suht haastava homma näissä olosuhteissa, kun ei ole juoksevaa vettä. Mutta puhtaaksi sain, onhan mulla kokemusta siitä. Tänään vielä pumppu ja laituri ylös. Lyhdyt ja valot liiteriin ja kamat kasaan. Se olis sit siinä. Kesä 2014.

Ja mikäs, hieno kesä oli ja ajatelkaas, oltiin eka kerran viikonloppu möksällä 30.3. On siinä tullut viikonloppu poikineen. Harvinaisen pitkä kesäkausi. Mukavia muistoja menneisyyden menyyn ja sit niitä vähemmän mukavia. Kesälomasta jäi mieleen se totaali kyllästyminen möllöttämiseen. Mut siihenkin auttoi se Tallinan matka ja nyt täytyykin teroittaa mieleensä, että ensi kesälomalla täytyy matkustaa. Ei pidä jämähtää ja valittaa. Täytyy tehdä hyvin ja toimia. Se on jämpti se.

Kiitos metsä
Ou raitis, nyt täytynee alkaa toimia. Kiitos kesä, kiitos mökki. Levätkää rauhassa. Näillä mennään ja huomenna on pouta.

2 kommenttia:

  1. Samoja mökin-haikeus-jättö -fiiliksiä on koettu täälläkin. Aika hassua, sama draama joka vuosi. Teillä on ymmärrettävää, jos jatkosta ei ole varmuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedät siis tunteet ;) Sama draama tosiaankin, joka vuosi, heh.

      Poista