15.8.2014

MultiSuperEkspertti

Viikko onneksi hurahti nopiaan ja olenkin jo täällä paratiisissa nuolemassa haavojani. Tsiisus Maaria, kun selkä huutaa armoa ja hoosiannaa. Kulumat ja rappeutumat siellä täällä tekevät työn teosta vähintäänkin kidutukseen verrattavan kokemuksen ja jos nyt ei suorastaan, niin ainakin melkein, jokainen ilta on pienoinen helvetti. Silleen kiva juu. Ei pitäisi valittaa, mutta valitan silti. Venyttelen ja jumppaan, sen mikä kykenen, mutta ei silläkään ihmeitä tehdä. Ei niin. Mutta olettekos kuulleet, että kananmunankuori olisi ihmeitä tekevä aine. Yhden munan kuori jauhettuna per viikko ja kaikki kivut ovat tipotiessään. Sitä kokeilen het tänään, ei se ainakaan pahaa tee. Minustahan voi muotoutua huikea tipunen. Kananen vallan.

Muotokieli
Eilen oli ihanaa, kun tuli vettä. Myrskynkin nosti ja hetken jo luulin, että trompi tulee ja tappaa. Ukkosen Jumalan poika laittoi muutaman vihlovan tulitteen ja mie vikisin kuin uitettu rotta. Jotenkin tämmöinen sade on eksotique ja nautinkin suunnattomasti ilmaston vaihdoksesta. Nyt kaikki on märkää ja sellainen kevyt ussakka nousee maasta. Ihan kuin ilmassa olisi jo syksyn hienoinen kosketus. Sienimetsään on mentävä, josko nyt olisi jotakin nostatellut. Yhmmm.... kantsui ja tattiloit. Tahtoisi niin herkkutattipastaa.

Viikolla linjavaunussa tapahtui ihmeteltävää. Bussi oli täys koululaisii ja istumapaikat varattu. Kyytiin nousi vanha rouva, eikä kukaan nuorisosta tehnyt elettäkään, että perseensä penkistä ylös nostaisi. Minä, allekirjoittanut herrasmies, kysyin mummelilta, että haluaako hän istumaan. "Oi kiitos, kyllä mielelläni." Minä jatkoin matkaani aina bussin viimeiselle penkille ja seurasin tilannetta. Kyytiin nousi useakin vanhus, eikä kukaan näistä räkänokista antanut istumapaikkaa! Missä on käytöstavat, missä on kunnioitus?! Jos en olisi ollut nalkissa takana, olisin mennyt mesoamaan ja olisin hiukka opettanut tapoja. Muistan omasta nuoruudestani, että yksi käytöksen kultaisista säännöistä oli tarjota iäkkäälle ihmiselle istumapaikka. Aivan varmasti nykynuoriso tietää sen myös, mutta onko nyt näin, että ei vittuakaan enää välitetä. Kyl minnuu niin tämmöinen sapettaa.

Surun korento
Ostin viikolla uuden pyykkikoneen. Edellinen oli tuskin kymmentä vuotta vanhempi. Ei se ihan kaput ole, mutta kuumenee käytettäessä, eikä se enää linkoa kunnolla. Ei uskalla enää käyttää. Olen ollut lähes koko kesän ilman masinaa ja odotan uutta kuin hullu puuroo. Mutta niin on tietotekniikka iskenyt pyykkikoneisiinkin. On digitaalia ja höyrypesua ja vaikka vallan mitä. Minua epäilyttää, että osaanko sillä edes pyykkiä pestä. Miks kaiken pitää olla niin helvetin kehittynyttä, että ihminen ei osaa niitä enää käyttää. Mulla on esim. sellainen mikro, että en ole vieläkään oppinut sen sielunelämää ja se on ollut käytössäni jo kaksi vuotta. Eikö pesukone voisi olla sellainen niin kuin ennen vanhaan. Oli ohjelma 40 60 ja 90 astetta. Päälle ja pois. Puhdasta tuli ilman tietotekniikkaa ja digitaalii. Voi hemmetti tätä elämän menoa, en paremmin sano.

Huomenna mennään katsomaan taloa. Aloitan pikku askelin tekemään unelmastani lihaa ja verta. Eikä tämä ole ihan mikä tahansa talo. Rapiat neljäsataa neliöö, museoviraston suojelukohde ja sanoisinko, hiukkasen haastava. Mut hei, jostakin se on lähdettävä. Kohde olisi käyttötarkoitukseltaan juurikin minunlaiseni, mutta siinä on myös monta muttaa. Olen päättänyt nostaa pääni sieltä pensaasta
(pupujussisyndrooma) ja mennä kohti tuntematonta. Sehän tässä on silleen ikävää, että nykyään on niin hemmetin järkevä. Ja järki voittaa uskalluksen, eikä kuuntele pelottomasti sydämensä ääntä. Joskus pitää myös uskaltaa mennä tunteella ja hiljentää se ikävä järjen ääni. Eihän tässä elämässä muutoin mitään saa! Perään kuulutan myös hullun rohkeutta. Jos nyt ei ihan hullun, niin ainakin rohkeutta.

Hetken tään sinisen
Kohteessa on paljon remonttia ja hullusti duunii. Pikkasen lähden liikenteeseen sillä ajatuksella, ettei tämä välttämättä ole se mikä kohtalokseni on tarkoitettu. Mutta mennään katsomaan, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Lähdetään avoimin mielin ja sopivasti järkevää hulluutta housunpuntissa. Ou jee. Tämä on erittäin intresanttia. Tai sitten ei. Mut hei, mitään et saa, jos et yritä. Sitä paitsi, oletteko muutoin huomanneet, että elämä on aika lyhyt. Ei sitä ole tuhlattavaksi tarkoitettu. Elää sitä pitää, eikä nykytellä. Mun henkilökohtainen talismaani tahi ohjenuora tahi sieluni sanelema on: " Jos se on sinulle tarkoitettu, niin tulee tapahtuman." Eiks toi oo aika yksinkertaista? Uskon merkityksiin ja tarkoituksiin.

Ihanaa, kun on veepee. Ja ihanaa, kun olen mökillä. Täällä rauhassa ja luontoäidin hellässä syleilyssä. Täällä saa superia, voimaa ja väkevyyttä. Tänään ohjelmassa laiskottelua. Hävettää tunnustaa, mutta mulla on uusin Kodin Kuvalehti, jota on niin kiva selailla. Se on lepoa. Niin, minä luen kyseistä julkaisua. Voisin jopa tilata sen. Saan siitä niin paljon. Olen mummo, olen Martta. Ylpeä. Vesijuoksu kutsuu myös minua. Siitäkin saa supereksperttiä. Niin ja sienimetsä se vasta onkin multisupereksperttiä. Kaikki tyyni ovat sielun, hengen ja ruumiin ravintoa. Ugh, olen puhunut. Vaikenen. Tsau!


12 kommenttia:

  1. No nyt kuulostaa hyvältä!!! Arvasin, että sun talounelma ei jätä rauhaan ja nyt sen on aika toteututa.

    Ilmoittele sitten heti, kun voin varata paikan sun terapiamaalauskurssille :)
    Ennen sitä lähdenkin kauppaan ostamaan kananmunankuoria..



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin tuossa juuri, että nyt alkaa olla korkea aika tehdä jotakin unelmille. Tai muutoin loppuu aika ;) Ensimmäinen askel on nyt siis otettu. Kaikki muu on ylimmän käsissä.

      Kaikella on tarkoituksensa. Uskon.

      P:S Jos nautit munankuorii, niin ilmoo mulle mahdollisesta vaikutuksesta eloon ;)

      Poista
  2. Wau! Kuulostaa hyvälle, toivottavasti se on myös sitä livenä :-)
    Koitahan tipu parannella selkäsi siellä luonnon helmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon, että livenä se on paljon pahempi ja raaka todellisuus iskee päin näköä. Mut hei, mä kerään kokemuksia tulevaisuutta varten. Kyllä se oikea vielä kohdalle sattuu ;) Talo joka on unelmain :)

      Kot, kot!

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä! Mut pakko sanoo että aina kun kuulee sanat museoviraston suojelukohde niin kannattaa olla tarkkana sitten että mitä saa ja mitä ei remontoida!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohde on h a a s t a v a. Mutta samalla äärimmäisen mielenkiintoinen. Tai sitten jo syntyessään hullu ajatus. Katsotaan, ei se syömättä minua pure ;)

      Elämä johtaa ja sydän vie....

      Poista
  4. Munankuoret hyötykäyttöön täälläkin ! Minkähän moista annosta suositellaa päivittäin, jotta kivut lähtisivät ? Upealta projektilta tuo talo kuulosta , minusta ei siihen olisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olin oikein ymmärtänyt, niin yhden munan kuori viikoksi. Eli aamuinen määrä on todella vähä ja sen voi sotkea jukurttiin tahi mehuun. Pitäisi auttaa kaikkiin nivelkolotuksiin. Pakkohan toi on testaa ;)

      Mie luotan siihen, että jaksan vielä, jos tekeminen on tarpeeksi mielenkiintoista ja osa mua. Järkky duuni joo, mut oishan se ihana päästää sellaista duunaa ja laittaa. Noin niin kuin omaks iloks :)

      Poista
  5. Luin jostain koirakirjasta että kananmunan (kuorineen) ravintoarvo on koiralle lähes täydellinen. Miksi ei sitten ihmisellekin :).

    Taloprojekti kuulostaa mielenkiintoiselta!
    -hss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai se pahaa tee vaikka kokeilee. Luonto on täynnä parantavia ihmeitä.

      Uudet projektit ovat aina mielenkiintoisia, jännää.

      Poista
  6. Empä ollut koskaan kuullut tuota kananmunakuorihoitoa. Tuskin siitä haittakaan on, joten kannattaa kokeilla. Me ostettiin juuri uusi pesukone, kún teetettin kylppäriremontti. Olen kanssasi samaa mieltä, että ihan on liikaa ohjelmia ja digitaalisuutta. Edellisellkään koneella en koko yhdeksän vuoden aikana käyttänyt kuin kolme ohjelmaa, joten ne muut 15 oli ihan turhaa.

    Jos se talo on sinulle tarkoitettu, niin mikään työ ei ole liikaa vaan antaa voimia ja enrgiaa, kun saa unelmaansa toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Insinöörit tekevät elämästä turhankin vaikeaa. Voi pyhä yksinkertaisuus, kun sitä kaipaankin.

      Just näin minäkin haluan ajatella. Jos joku on tarkoitettu, niin sitä jaksaa ja tekee unelmaansa. Välillä toki voi väsyä, se kuulu asiaan, mutta mitään et saa jos et uskalla olla rohkea.

      Poista