Yhdessä yksinäiset

Ollaan taas elämän alkulähteiden juurella. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja on niin hehku, että kaikki varjo on tervetullutta.  Olen pidättäytynyt loisteessa, aina hetkiä kerrallaan. Se on mun tekniikka. Saan väriä, mut en pala, enkä saa niin liikaa, että tulleepi joku paha syöpätyyppinen kasvain. Aurinkokin on nykyään kauheen vaarallinen.

Pirtissä pienessä kerran...

Niin kuin nyt kaikki. Eilen illalla alkoi sellainen kumu tulla tuolta mereltä päin, että mie olin jo löysät pöksyissä. Teki niin hirmu myrskyä, trompia, tulvaa, tsunamia ja mitä vielä? Mie en ymmärrä, kuin mie oon nykyään niin herkkä kaikelle tuollaiselle luonnonilmiölle? Liikaa katastrofileffoja? Ne on meidän perheen suosikkeja. Mitä pahempi tuho, niin sen parempi. Sit itse joutuu pelkäämään, kun pikkasen vastarannalla paukkuu. Ja on niin tummaa, kuin piruja yössä lentelisi. Ai kauheeta...

Aitalla ylimmällä

Mulla alkaa olla taas sellainen olo, että tämä pikkurouva-leikki saisi riittää. Nää hommat alkaa toistaa itseä, ja sekös on mulle myrkkyä. Kerään koko ajan asioita toisen jäljiltä, niin se alkaa pikku hiljaa nyppiä. Niin kuin joka ikinen kesäloma. Eihän tässä mitään uutta? Mut kyl mä sittenkin ihmettelen, miten toinen voi sanoa, että oli just laittamassa ne lautaset tiskiin, jotka ovat jo koko päivän maanneet siinä pöydällä. Tässä on tää meidän ero. Mie en kestä epäjärjestystä. On nyssäkkää siellä ja nysskkää täällä. Miks asioita ei voi laittaa paikoilleen samantien? Niin miks? Mun on niin vaikea ymmärtää, että joku toinen voi olla erilainen, kuin MINÄ. Minä.

Maja tai talo

Tänään käytiin Lohjalla ja ostettiin Ukkorähjälle puku, mirri, taskuliina ja asuun sopivat sukat. Hänellä on hääjuhlat lauantaina ja mie kampaan morsiamen. Olipa huippu palvelua Lohjan Dressmanilla. Oli aika ihanaa seurata vieressä, kuinka ammattitaitoinen joku on. Hän näki heti, mikä mättää ja sanoi suoraan. Etsi aina uuden, paremman vaihtoehdon. Aika monta kokeiltiin ja niin löytyi täydellinen puku! Hyvä, että en itse ostanut pukua. Ja annoin kyllä kiitokset ihan suoraan. Sanoin neidolle: " Olet todella huippu alallasi, ja on aina hienoa, kun saa näin hyvää palvelua." Ukkorähjä oli ihan onnessaan. Tyrmäävä kokonaisuus on luvassa. Kiva.

Hirvee sähkö

Arvatkaa mitä?! Menin tänään vesijuoksee, niin mun oli pakko kiristää vyötä. Se hulahti samantien kainaloihin, kun pääsin syviin vesiin. Nousin laiturille ja tein tarvittavat operatsiuunit eli menin muutaman askeleen tiukemmalle. Ehkä vähä liiottelin, sillä henki kulki juostessani hiukkasen huonosti. Oliko se löystynyt siksi, että minä olin laihtunut vai oliko kyseessä kuitenkin joku luonnonilmiö? Sitä ei tarina kerro, mutta tunnen itseni taas ihan hirveen lihaksikaaksi ja hoikaksi. Ou nou, ei kai....

Ja paukkuu

Ukkorähjä on pessyt autoa jo kolme tuntia. Ihan oikeesti. Se tai hän rakastaa sitä autoa enemmän kuin minua. Putsaa ja puunaa. Käyttäis joskus senkin ajan minuun. Putsais, rapsuttelis ja pesis. Niin ja ennen kaikkea vahais, tai tässä tapauksessa rasvaisi koko vartalo lotionilla. Sellaisella missä on eteerisiä öljyjä ja mikä olisi ihan sikakallis. Joku merkkituote varmaan.

Meillä on tänään ruokana spydärii. Tähteillä tässä ollaan menty koko viikko. Sellaista kurjuuden maksimontia. Ei mitään juhlavaa missään nimessä. Sehän tuhoaa molempien talouden. Tänä iltana teen pyttipannun kaikesta jätteestä mitä meillä on. Se on mielenkiintoista ja maksaa vain maito litran verran. Muuta ei tarvita. Jätettä, ja ehkä kuivasieniä. Tuoreita tämä emäntä ei jaksa nyt lähteä metsästää. On helle. Ja liian kuuma.

Kaunis paha

Juhlavieraita ei ole näkynyt mailla, eikä halmeilla. Just nyt olisi taas niin kiva, kun olisi jotain pitkän kaavan mukaan. Musta se on aina kohokasta. Mietin tuossa just päivällä, aurinkotuolissa maatessani, että ihmisen tule nauttia silloin, kun on sen aika. Edessä on kuitenkin se pimeys, märkä, loska, kylmä ja alavireisyys. Jos en saa vieraita paikalle, niin tärkeintä kuitenkin on, että on juhlafiilis? Siis ihan hyvin menee ilman muitakin, mutta some on hyvä apu tähän ongelmaan. Ihan vaan hiukkasen kuitenkin annan palautetta, ettei vaan ihmiset olisi liikaa tälleen todentuntumattomasti. Olen vaan törmännyt kyseiseen asiaan tässä taannoin. Ihmiset jää ulkopuolelle ja kaikki olettaa, että kaikki on jossakin ja vähintään somessa. Ja iso osa ihmisistä on kuitenkin yksin ja silleen. Kaikkien pitää olla kaikkialla ja kaikessa ja koko ajan. Noin niin kuin lievästi sanottuna.

Mullahan ei ole hätäpäivää. Ukkorähjä kiillottaa mercedesbentsiään ja mie saan rauhassa päivystää somessa. Eli ollaan yhes, mut erillään. Sekin sopii, mut joskus saattaa ajatella, että mitä se olisi jos pesisi sen auton yhes. Oukei, mie nään heti sellaisen hiukkasen pornahtavan mainoksen silmieni edessä. Mie oon täynnä autonpesuvaahtoo ja Ukkorähjä alkaa kuoria mua siitä. Hyi kauheeta, eihän tuommoista edes ole olemassa?! Parempi vaan näin. Toinen pesee siellä parkkiksella ja mie ihastelen elämää...Jää turhat unelmat unelmoimatta. Just niin. Kylymän viileesti vaan. Menen just saunaan, siellä on eukalyptyslöylyt, ne kihoaa kivasti nuppiin. Mitä lie...Lyptystä.