Kolin kolinaa

Kaupunkilaistumisen jälkeen nostettiin siis kytkintä ja suunnattiin Kolille. Suomimatkailu on mielestäni erittäinkin oivallinen tapa viettää lomaa. Oletteko muuten panneet merkille, että tämä kotoinen maamme on erittäinkin kaunis ja hyvä kohde matkailulle. Aina ei tarvitse lähteä merta tai siis järveä edemmäksi kalaan. Meniks  se noin? Toi sananlasku. Olkoon. Ihan sama.

Näkymä terdeltä

Kohtaamisia

Mut juu, kyllähän täältä pääkaupunkiseudulta on hienoinen matka kohteeseen. Lähdetiikin siksi ajoissa liikenteeseen, että jää sitten kokonainen ilta kohteessa. Eikäpähän meillä mikään kiire, lomalla kun ollaan. Ja minusta automatkailu on mukava tapa matkustaa. Ja Martta ottaa kaiken hyödyn irti eli otan pieniä päikkäreitä pitkin matkaa. Jette nais.

Aurinkoportaat

Tulin näin ja koin

Kolille saavuttiin helteiden saattelemana. Hotelli siis siellä huipulla, vanha tosin, mutta käsittääkseni juurikin ehostettu. Ukkorähjä jäi huoneeseen ettoneille ja Martta lähti ihastelemaan huikeita näkymiä. Ajelin tuolihissillä ja kävin nauttimassa huurteisen kaiken antavalla terdellä. Paikassa on oma tunnelmansa, jotenkin rauhaisa. Vai johtuneeko se siitä, että ollaan maailman huipulla?

Kauniisti...

...kohta laskee

Ehdoton kokemus oli hotellin uusittu kylpylä. Jos sinne päin olet menossa, niin älä missään nimessä jätä kylpylää väliin. Okei, hiukka törkeetä rahastusta, spamaksu on nimittäin 36 egee myös hotellin asukkaille. Siihen toki sisältää pullo juomaa tai vastaavasti naamio/hoitopaketti. Kylpylä oli kyllä mahtava. Lapset ovat kiellettyä kamaa kello 16.00 jälkeen, eikä paikka muutoinkaan pullistellut ihmisiä. Mutta kaikkea ihanaa oli nautittavana. Saunaa monenmoista, suihkua ja allasta. Paljut kivasti terdellä ja edessä avautui upea maisema. Siellä olisi vierähtänyt pidempikin aika, mutta illan pöytävaraus odotti.

Pintaa

Varjoni hämärässä

Hotalan ravinteli oli ihan jees. Erikoisuutena elävällä tulella paistetut grilliherkut ja Martta piffin nauttikin. Ruoka oli ihan ookoo, sellaista rafla perusmättöö, mut ihan syötävää. Pitkän kaavan mukaan mentiin ja olihan se nautinto. Se on aina nautinto, kun Martta pääsee passattavaksi. Se on se lomatunnelma.

Auringon laskiessa kiipesimme näköalapaikalle ja annoin kameran laulaa. Kaunista, hyvin hyvin kaunista. Ajoissa nukkumaan sillä, aamusta lähtö kohti Kuopioo. Kävimme katsastamassa myös Joensuuun, missä olinkin asustellut vuonna sirppi ja vasara. Täytyy sanoa, että en enää tunnistanut kaupunkia. Niin paljon se oli vuosien saatossa muuttunut. Tuli aika spuugi tunne. Mut torilla käytiin sufeet nauttimassa ja hetipä siinä paikallisten kanssa jorinoitiin. Se on sitä karjalaisuutta parhaimmillaan. Siellä ei olla tuppisuuna, eikä olla töykeitä.