KesäLomaMatka

Hui hau Heinola jäi juurikin tuohon takavasemmalle. Pysähdyttiin eibiiceellä ja ostin yhden huurtehisen. Se on virkistävän kylmää ja maistuu taivaalliselle. On tässä viime päivät olleet niin haipakkaa, että ei ole kerennyt postailee. Hyvä niin, koska sehän luonnollisesti kertoo siitä, että on ollut tapahtumaa. Nyt siis istumme automobiilissa matkalla takas möksälle möllöttämään. 

Reissuun palaan tuota tuonnempana, mulla on raportit kuvien kera, jahka saan ne purettua koneelle. Nyt siis tää Aipädy sylis ja katsotaan riittääkö koneksuunit tähän ilmodeeraukseen. Keli on tropikaalinen. Vaikka Meses on huippuluokan ilmastointi, perse on kyllä märkänä, silleen niin ku hiostuttaa. Ja tätä ihanuutta on nyt sit luvassa, joten ei kai tässä auta valittaa. Toisaalta, nyt on kiva mennä möksälle bäk, siellä tämä hekumo tuntuu jotenkin syvälle etelän rämehelle. Viikko enää lomaa jäljellä ja se hiukkasen haittaa keskittymistä. Kaikkki kiva loppuu aikanaan ja sillehän ei muuta voi, kun hyväksymän.

Tässä olisi vielä loppulomalle parikin hekumallista kutsua. Saa nähdä jaksanko/maltanko lähteä. Katsokaas, se on niin kummallista, vaikka olin jo ranteet auki kyllästynyt möksäll möllämiseen, niin nyt sitä jo taas kaipaa. Voihan se toki olla, että vielä alkuviikosta otan conversit alle ja lähden menee. Lomalla voi tehdä yllättäviä suunnitelman käänteitä. Sitä paitsi, ne on hurjan kivoi. Yhtäkkiä lähtee vaan. Siinä on villi nuoruuden maku.

Ukkorähjä litkii vieressä energiajuomoo. Hirveetä myrkkyä. Moista en kitusiini laittaisi. Toista se on kultainen lapland. Täysin luonnon tuote, eik myrkkyä lain. Kello näyttä vartti ööver sex. Auriko laskee pahinmoilleen niin, että se hehkuttaa naamariin niin, että verisuonet ohimolla pullistuu ja tykyttää raskaasti. Odotan Lähdejärven raikastavaa vettä. Ensimmäisenä nakkaan vaatekappaleet jorpakkoon ja syöksyn järveen. Meillä onkin siellä ystävät jo odottamassa. Ovat olleet Pikku Koira vahtina möksäll ja musta vähän tuntuu, et tänä iltana voisi olla vähä ticotico. Jees, sopii mulle. Eipä tässä ole tullut edes tissuteltua muutamaan päivään, kemuloista nyt puhumattakaan. Toki, hyvin on ulkoruokailtu ja arvanette, että mie nautin joka ikisestä suupalasesta. Jos nyt lasin vinhoa aterialla. Hmmm...

Mutta joo. Reissu oli kaikinpuolin tyydyttävä. Mitä nyt muutaman kerran olisin jättänyt ton rähjäkkeen rannalle ruikuttaa. Miten musta tuntuu, että näin ikääntyessä, ne luonteen vähemmän mairittelevat luonteenpiirteet alkaa korostua. Voe jesajan perse, et meinas (ja meni) hermo muutamaan otteeseen. Minussahan ei ole mitään vikaa, mutta muutamaan otteeseen jouduin ottamaan lukua tai poistuin turvallisuussyistä takavasempaan. Enihau, yhteinen kotimatka on ja suhteellisen hyväs hengessä. Sitä taas en mene lupamaan etteikö kirves heilahtaisi illan hämys... Palaan kuvin ja matkakertomuksin. Jou!