18.6.2014

Martta The XXL

Jotenkin viikko matelee ja on vasta keski. Sitä odottaa Jussun Tussua, niin silloin aika hidastelee. Mikähän siinäkin muutoin on? Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Yleisesti ottaen, viikot hujahtaa niin ettei tajua. Jotakin spesialiteettia tiedossa ja kello alkaa jättää aikaa. Ihan kuin penskana, se joulu ei tullut ikinä. Niin ja on tässä lomakin jo takaraivossa kummittelemassa. Sitäkin odottaa. Vielä viikko sorvissa ja sit lähdetään laitumille. Sitä varjostaa vasta pidetty saikku ja jotenkin huono omatunto, että taasko sitä lomalle jäädään. Ihan kuin ei olisi ansaittua. Pankkitili silleen syyttävästi tuomitsee. Mut tässä iässä ja elämänvaiheessa loma on rahaa rakkaampi. Toki, kyllä mani on kiva ja sehän tätä eloa ja iloa säätelee. Mutta kyllä lomalle lähtiessä pitäisi olla se tunne, että olet kaikkesi antanut, olet sen ansainnut. Onko nyt? Syyllinen vain. Pythyi, vaikene ja nauti ihminen. Mitään et mukaasi saa.


Ärsyttää tämä tietotekniikka. Niin olen näppärästi hoitanut sairausloman korvausasiat netissä. Hakemusta kelalle ja vakuutusyhtiölle hienosti aikaansaanut. Tunti meni, jos toinenkin ellei peräti kolmaskin. Mitä sitten? Kelalta tuli pyyntö, että pitäisi hakemukset täyttää, ei pelkät todistukset riittä. WTF? Miehän ne netissä tein, täytin ja lähetin. Tapiolasta ei ole kuulunut mitään. Siellä isoin kirjaimin lukee, että korvaus maksetaan tilille 7 vuorokauden kuluessa. Ei oo kuulunut. Eli käy soittamaan, käy uudelleen laittamaan. Onko vika mun tietojenkäsittelyssä?! Kaikkeni tein ja mielestäni niin kuin kuuluu. Kummallista touhua. Soitan tänään ja haukun kaikki. Kimeällä äänellä valitan. Pah, ennen kaikki oli niin paljon yksikertaisempaa ja toimivaa.

Päästyäni valittamisen makuun, niin tästä on helppo jatkaa lempiaiheeseen. Nyt on kuulkaa niin, että ei mahdu lihavien ihmisten teepaidatkaan päälle. Nilkkavamman liikkumattomuus ja ylensyönti on saanut turbousvaihteen päälle. Nyt ollaan siinä kunnossa, missä olen aina kesälomien jälkeen. Mitä mahtaakaan olla elokuussa? Lomalla tulee aina ne muutamat ansaitut kesäkilot. Minä sanon, että huhhuh. Ostin viime viikolla lihavan ihmisen paidan ja laitoin sen päälle maanantaina. Kinnaa ja kivasti puristi keskivartalosta. Tähän on tultu. Eli next on sit XXL. Niissä vaan tahtoo hihat olla polviin. Silleen hassun näköistä. Miks kesällä pitää aina olla niin turvokki ja talvella kilot hoikistuu ja kaikki se hoikka jää vällyjen alle. Juurikin nyt pitäisi olla pitsitopissa, nättinä ja uuma hoikkana. Ja tää vaan turboo. Kauhee, onks mulla joku norsutauti. Syö, enkä juo mittään. En niin mittään.


Jos nyt edellistä hiukkaa peesaan, niin olenpa aamuna parina polokassut rantaan simmaamaan. Huikee tunne. Järkky mielihyvä. Nilkka hiukka vastaan panee, mutta kivun kautta. Ei se vielä kuntoilusta mene, mutta jotakin läski tekee. Siitä taas tämä joka vuotuinen ajatus siitä, että lomalla kuntoilen joka päivä. Edes pikkasen. Möksällä on hyvät mahdollisuudet kaikkeen. On sauvat, vesijuoksuvyöt, kahvakuulat, kuminauhat ja keppijumpat. Niin jokaisen päivän aloitan hikisellä treenillä ja katso, elokuussa on timmi ja laadukas pakkaus kasassa. Niin teen. Hurjasti teen. Aika hiljasta joo...mut jos jotain. Edes.

Jep. Nyt täytyy aloitta valitus-soitot ja sit lähen sinne rantaan. Muutaman voltin tuossa heitän ja sit sorvin ääreen. Kyllä se Jussu sieltä tulee. Muutama kuva edelliseltä, noin niin kuin esileikkinä. Adios amigos!

4 kommenttia:

  1. Mulla olis nyt se teksti sulle valmiina. Käy kurkkaan, jos kuntoilulta ehdit :)

    Ja hyvää Jussia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkasin pikaisesti, kaikkee en ehtinyt, mut palaan mielenkiinnolla.

      Hauskat Jussit sinne myös!

      Poista
  2. Kesällä pittää olla vähän rengasta ympärillä, ettei huku järveen... :)

    VastaaPoista