Rakkaus rauha yhteys maailman

Pyhäinen aamu ja on teepaitakeli. Yöllä jo kuuma mökissä. Se on siis kesä nyt. Vetäsin kymmenen tuntia unta kalloon niin, että heikompia hirvittäisi. Sitä käyn miettimään, että onko uni kemiallista, jos se tulee kipupilleristäni. Se tässä on perinjuurin outoa, että ei välttämättä ole pirteä herättyään. On niin kuin töttöröö. Liika on liikaa kaikkea, jopa unta.

Oletteko panneet merkille, että nämä viikonloput menevät liian nopeasti. Tulet tänne näin, asetut ja samantien pitääkin jo pakata kamoja ja nostella kytkintä kohti urpaania sykettä. Ukkorähjällä on taas joka keväiset duunimatkat ja joudutaan lähtee sunnuntaina ajoissa takas. Hää ajelee vielä toiselle puolelle suomea. Ja onpas mullakin niitä omia kotihommeleita, jotka on hyvä selvittää arjen jaloista. Juuri nyt, tällä nimenomaisella hetkellä, voisin jäädä tänne unhoittumaan. Olis niin kun vaan. Kieltämättä tämä kaunis ilmasto tekee sen, että voisi vain jäädä. Mut hei, Jussiin on viis viikkoo ja lomaan kuus. Sithän se kesä alkaakin olla jo ohi. Pessimisti ei lyö päätään seinään. Ei niin.

Näyttelijä Minna Haapkylä paukahti lepakoks. Musta se on jotenkin jännää, tuollainen aikuisiän homoseksuaalisuus. Minä miettimään, että onko nämä myöhäisheränneet kuitenkin tienneet itsessä piilevän kykynsä vai onko se vain suurta ja yllättävää rakkautta ihmiseen? Sellaista kaikkivoipaa, että hetskusta paukahtaa homo, eikä itse asialle mitään voi. Sitä säälin, jos on joutunut elämään puolet elämästään piilossa itseltä, piilossa kaikelta. Enkä minä sillä, hieno asia envei. Minä olen tiennyt oman suuntautumisen heti jo silloin, kun ymmärsin mitä rakkaus on. Toki, siinä piti muutamaa Minttua pyöritellä, ihan noin niin kuin sen vuoksi, että tajusin varmasti sen olevan väärin ja tunteeni, himoni sykki vain Villeä kohtaan. Semmosta on elämä. Hassunmoista ja ihmeellistä. Hyvä Minna!

Huomenna menen naprapaatille. Odotan ihmeitä. Rinnassa riehuva rakkaus kipu, on mitä todennäköisimmin hermoperäinen elikkäs niin sanottu hermopinne. Tohtori Netti M. Janhunen on selvittänyt jo vuosia piinanneen vaivansa ja totta helvetissä, odotan, että asialle voisi joku näppärä sorminen tehdä jotain. Yksi syy voi olla myös rintarangan fasettilukko. Jos sitä on, niin sepä on sellaisessa lukossa, ettei sitä ihan kerta rysäyksellä auki saada.  Kerroinks mää jo, että kävin viikolla siellä hermostokuvauksessa. Hyi helvetti, kun teki kipiää ja oli epämiellyttävä kokemus. Sähköö johdettiin suoraan hermoihin ja jostakin kumman syystä, jouduttiin käyttää korkeita (?) taajuuksia, ennen kuin saatiin joku tuntuma hermotuksiini. Mulla tunnetusti ovat hermot menneet ja monesti.

Ei auta. On noustava toimintaan. Olisi erittäin hekumallista heittää ittensä vain löllöilee, mut nyt ei voi. Nyt menen kurkkaamaan mitä kuulu niille tarralautasille. Ovat yön olleet liossa. Vieläkin kirpasee. Mutta en anna verenpaineen nousta. En anna. Olen pyhä rakkaus. Olen henkinen yhteys. Olen rauha maailman. Olen. Tsau!