20.5.2014

Nap nap naperopaatti

Ihanaa, nyt saa taas valittaa miten kuuma on. Eihän tuommoisessa helleaallossa ole mitään järkeä. Ei oo valakoihosen hommaa tämmönen. Vitsi, vitsi, kyllä tää lämpö ja kaunistus vielä näin alkumetreillä menee, mutta kuten muistanette, niin miehän en ole mitenkään kuuman ystävä. Vaikka en niin kauhiasti paljon viihdy nykyisillä asuinkulmillani, niin tämän asunnon hyvä puoli on se, että tää ei ole kesällä mikään pätsi. Ja mikään ei ole niin kaameeta, kun ei saa nukuttua siksi, kun himas on liian kuumaa. Järkihän sellaisessa touhussa menee. Niin menee.

Kävin eilen siellä naprapaatilla. Huh, oli aika vaikuttava kokemus! Hän antoi oikein kunnon kyytiä. Rusautteli koko ruodun niin, että paukkui. Mutta niin vaan rinnassa tykyttävä kipu sai kyytiä. Aukaistiin rintarangassa olevat fasettilukot ( jotka todellakin kaipasivat kunnon rusautusta ) ja tunsin heti, kuinka elämä alkoi taas virrata sisälläni. Sit manipuloitiin hermopinnettä, joka olikin niin kipiä, että ääneen piti karjua. Tai en mie karju, kiljahtelen enemmänkin. Silleen Marttamaiseen tyyliin. Olin koko eilisen päivän kuin pilvissä. Niin tunsin helpotusta. Sain happea paremmin ja voitteko kuvitella, aivan kuin juotu vesikin olisi mennyt paremmin alas. Nyt tykytys tuntuu taas, mutta noin kaheksankymmentäprosenttia miedompana. Perjantaina menen uudelleen ja haluan uskoa, luottaa ja toivoa, että vika on edellä mainituissa. Lukot ja pinteet auki, niin mikäs tässä on porskutellessa.

Puhelin soi ja siellä oli joku, jostakin ja pyysi minua tapaamiseen, missä voisimme keskustella sijoittamisesta! Mistä helvetistä ne saa numeroni vai soitteleeks hyö summamutikassa, että jos sattuis kohdalla joku raharikas, innokas sijoittamaan? Häh? Vai olenks mie rankattu jollekin listalle, ihmiset joilla on ylimääräistä pätäkkää mahdolliseen sijoittamiseen. Hetkein, onhan mulla se yksi säästötili, missä taitaa olla kuussataa erkkii ihan sillä, että alan harrastaa rahastosijoittamista. Just joo, aika hiljasta...

Nyt mää lähden uimaan. Periaatteessa mun uintikausi on ohi, kun se muilla alkaa. Vedet lämpenee, enkä saa sitä mitä haluan. Mutta on kiva polokasta tonne rantaan ja ihastella luontoa. Mie sit niin rakastan tätä neitsyt lehtivihreää. Siel on niin nättii ja fressiä.


2 kommenttia:

  1. No ihan mahtavaa, jos auttoi. Tai siis kun. Vaikka se rusahtelu kuulostaakin kyllä pelottavalta, mutta pakko se vaan on siihen luottaa, että ammattilainen tietää, mistä kohtaa sopii paukauttaa ja mistä ei.

    Kyllä elämä on keskimäärin niin paljon helpompaa kun ei koko ajan hermoa kiristä. Kropassa sen paremmin kuin päässäkään.

    Eilen kyllä rapakunto korostui, kun helteen jälkeen tuli ukkonen ja sen jälkeen sit ylikuuma ja kostea kasvihuoneilma. Niinkin raskasta hommaa tein kuin istutin paria kesäkukkaa purkkiin, mutta hikikarpalot oli nyrkinkokosia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rähmä, nuolasin ennen kuin tipahti :(
      Eilinen pikkupikku fillarimatka rantaan ja pulahdus käynnisti kivun ja lisänä niskajumi. En luovuta, menen Pe uudelleen ja rusautellaan niin kauan, että on kunnossa. Koska olen ihan varma, että kyseessä on edellä mainitut ongelmat.

      Annukka, ei tartte olla rapakuntoinen, kun tällä kelillä hikeä pukkaa ja puuskuttaa. Menee jo överiks nämä kelit eikä ole vasta kuin toukokuu, pah.

      Poista