Orvokki shoppaa

Eihän se ikääntyminen nyt niin kauheaa ole.

Kaunis olen kuin Orvokki

Sanoi hän ja heittäytyi taas kerran lattialle lohduttomaan itkuun ja katselee netistä tilattavia teeseitse-botoxkorjaavia hoitomuotoja ja tavoita ikuinen nuoruus. Tavoita hyvä elämä.

Hah, huomatkaa tuo positiivinen aamun aloitus. Tuo pitäisi saada jo kirkonkirjoihin tai ainakin todistetusti sanomakseni. Enää ei voi perääntyä. Mitä ihmeen kauheeta siinä nyt voi olla, jos ihminen kerran elämässään tavoittaa puolivuosisataa. Sitä paitsi siihen liittyy aimo annos kunnioitusta. Se on hienoa. Vanhempia ihmisiä tulee arvostaa ja kunnioittaa heidän laajaa elämänkokemusta. Taidankin merkkipäiväni jälkeen vaatia, että minua teititellään. Hei, saanks mää sitten istua linjavaunuissa ja muissa julkisissa joukkoliikennevälineissä merkityille paikoille. Niille niin, missä ovat raskautetut, vammautuneet ja ikäihmiset. Hetkinen, eiks tossa haiskahda ihmisoikeuksien polkeminen. Minä mikään vanha oo... tule perkele nimittelee...

Jännitin eilistä lääkäritapaamista kovin. Se oli turhaa. Sain asioida sellaisen ammatti-ihmisen kanssa, joka oli työlleen omistautunut ja aivan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Ihmeissään siis siitä, että mikä mahtaisikaan selittää kaiken tän paskan, mitä täs viime aikoina on ilmennyt. Lohdullisesti kaikki otetut kokeet ja arvot  oli loistavat. Hyvä niin. Hienoinen rutiini on jo muotoutunut tälle valittamiselle ja aivan estoitta annan kyllä tulla kaiken. En siis yhtään ole silleen, että eihän tässä mitä, hyvinhän tässä, ehkä tämä ohi menee. Pikku hiljaa tilanne alkaa selkeytyä ja tod.näk. vika löytyy hermoista. Juuri niin, luit aivan oikein. Hermot sillä saatana ovat menneet. Mut mikäs, sain lähetteen hermoratakuvauksiin ja sit kahellaan taas. Katoppahan, nyt ei enää riitä se, että kaikki nivelet paukkuu vaan mukaan on tullut hermoperäistä särkyä. Se on silleen hirmu kiva pidettävä juu. Mulle ihan sama, olkoon vaikka intialainen vinkuhinkukuppa, kunhan tälle kaikelle tulisi joku selitys. Ja sitten piste. Toinen piste. Helevetinmoinen piste.

Kaksin aina kaunihimpi

Siitä ilosta, että olen elossa, kävin shoppailee pari paitulii. Ostin liivinkin. Ostin uuden printterinkin. Ostin uuden merceedeksen. Ostin uuden kesämökin. Asunnonkin ostin. Ja huvilan Monacosta. Timanttikäädyn kaulalleni ja Juppelle kullatun kaulapannan. Ukkorähjälle Rolexin. Panin sit haisee. Antaa mennä vaan kaikki. Kerranhan täällä vain ollaan. Uuuups, mites mää nyt noin. Mites se lapanen tollalailla lähti. Taitaa tosiaan olla hermot riekaleina. Häh, mää mittään, kunhan pilailin...

Jassoo, täytynee vaihtaa tenat pöksyyn ja lähtee rollaattorilla kurvailee. Hankin sellaisen delux-mallin. Siinä on pakki ja kukkasen muotoiset sivupeilit. Kiihtyy nollasta sataan, kun kerran polokasee. Mie en jalakoihin jää perkele. Nyt alkaa uus elämä. Willi ja Wallaton. Ugh, olen puhunut!