15.4.2014

Ihana OLO

Ehdottomasti postauksen arvoinen makumatka ja ruokaelämys oli lauantai-illan vierailu Ravintola Olossa. Ruokalistalla on siis valittavana kaksi menymatkaa. Toinen menee pitkällä kaavalla ja toinen hitusen lyhempi. Merkkipäiväni kunniaksi lähdettiin tietysti pitkälle matkalle. Kyllä, ruokailu otti sen kuusi tuntia ja oli sen arvoinen. Palvelu pelasi, ruoka tuli jouhevasti ja mukana oli mukavia yllätyksiä.







Paikan interjööri oli rauhallinen ja silmää miellyttävä. Erityisesti pidin siitä, että akustiikkaan oli paneuduttu. Emme istuneet kuin sillit suolassa, taustamusa tuli juuri sopivalla volyymilla niin, että pystyi hyvin keskustelemaan. Valitettavasti näin ei ole monessakaan uudessa kuppilassa. Meteli on niin järkky, ettei omaa ääntä kuule, saatikka vierustoverin. Astiat läpi kattauksen mielenkiintoisia ja kekseliäitä. Oli puuta, kiveä, savea, keramiikkaa ja kaikkea mikä edusti mielestäni kivasti skandinaavista tyylitajua ja muotoilua. Vallan riitti ihasteltavaa. Nykyäänhän ruoka-annokset ovat kuin pieniä taideteoksia ja hyvä, että ne raaskii syödä. Kaunista, sielua hivelevää.






En nyt todellakaan muista ruokalajeja, niitähän oli se 22 kappaletta. Laitan kuvat, niistä pääsette aistimaan, joskin ne on otettu kännykällä ja laatu on mitä on. Eikä kuvat tule oikeassa järjestyksessä, en herra paratkoon muista, missä järjestyksessä mentiin. Mutta voitte edes hiukan aistia, millaisella matkalla olimme. Viinipaketti tuki loistavasti illan menyytä, ja muutama helmi, ihanainen makuyhdistelmä meinasi viedä tajun. Tai veikin...





Hauskoja yksityiskohtia oli pöydässä odottamassa oleva paistamaton, kauniisti kohonnut leipä. Jossakin vaiheessa ateriaa tarjoilia otti leivät ja vei ne paistumaan. Näin saatiin uunituoretta leipää, sen kanssa tuoretta voita, erittäin maukasta valkosipulikeittoa tai oliko se nyt kastike. Ruokajuomana kivasti tervalle aromatisoitu olut. Melkein tuli itku, niin oli maukasta.



Hauska yksityiskohta oli myös pöydässä ollut "oksa-asetelma." Paljastui, että se olikin ensimmäinen sormisyötävämme ja "multa" siinä jälkkärin suklaarouhde. Ihastuneesti kiljatelimme yllätyksille. Näistä kaikista johtuen voi todella sanoa, että olimme makumatkalla. Voin siis todellakin suositella paikkaa kaikille, jotka osaavat arvostaa sitä, että ruoka on myös taidetta, elämystä ja rakkautta. Mietin useastikin, mitähän ulukomaan elävä tuumaa ravintolasta. Edusti mainiosti pohjolan makumaailmaa ja eksotiikkaa. Ten points!


8 kommenttia:

  1. Mäkin olen tuolla OLOssa käynyt. Oli kyllä hyvät pöperöt. Jouduin jopa tekemään poikkeuksen päätöksessäni, että lasten jämiä en syö. Olisi muuten mennyt suklaata kolmella tavalla hukkaan ��

    T: Kahden muksun äiti

    PS. Vielä tuosta sun kuvasta, olet aivan awesome!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina mahtavaa saada rakkaudella laitettua pöperöö :)

      Joskus sitä onnistuu kuvassa ja joskus sitten taas ei. Olkoon toi virallinen viiskytveeotos ;)

      Poista
  2. Ihania annoksia ja upeita väriyhdistelmiä ruoissa :-)
    Herkkua, varmasti!

    VastaaPoista
  3. Kamala nälkä tulee noita katsellessa ja vasta ruokakauppaan menossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostat vaan kaupasta tarvittavat raaka-aineet ja moiset herkut himas pyöräyttelet ;)

      Poista
  4. O-ou. 22 lajia ja vaan 6 tuntia aikaa :). Mutta sen verran herkuilta ja pieniltä (ja kalliilta..) annokset näyttää, että varmaan olis tullu kaikki syötyä.

    Ihanaa kun on taas kuvia. Alkaa vaikuttaa ihan siltä, että oot elossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että massut tuli kyllä täyteen ja kaikki aistit sai ravinnetta.

      Josko se kriisi lievittäisi...ja kivutkin ovat hellittäneet :)

      Poista