8.1.2014

Oliko teillä Hydratantteactiveprosessorii?

Käteni vapisevat hienovireisesti, tuskin huomattavasti. Tukkalakan sameuttama hikikarpalo pyörähtää hiusrajalta otsan syvään juonteeseen, muodostaen siihen pienen kostean lammikon. Verenpaine nousee oktaavin ylemmäksi ja kuulen korvissani sen sykkivän saundin. Leukaperäni nykivät hermostuneesti ja suoni kaulallani pullistuu kuin veneen purje mellevässä myötätuulessa. Tunnen kuinka syvä pettymyksen tunne valtaa koko kehoni ja olen hermostunut tuntemattomaan. Aistini ovat virittäytyneet kohtaamaan vaaroja ja pälyilen huoneessa ympärilleni. Olen valmis tappamaan elääkseni, saadakseni. Menetän täysin hallintani ja revin raivoissani löytämäni laatikon pieneksi silpuksi ympäri hämärää huonetta. Se on tyhjä! Tyhjääkin tyhjempi!

Se on taas se aika vuodesta. P i p a r i n a r k k i k s e t. Ne on syöty. Loppu, kaput. Kaksi kuukautta kestänyt, joka aamuinen pipsunautinto on ohi. Tämä vie muutaman aamun, että totun tähän raakaan todellisuuteen, että pipari ei lohduta mun alkavaa päivääni. Hetken olen onneton, mutta ei se ole mitään vakavaa. Kyllä se ohi menee. Mä haluun piparii! Antakaa jumalauta piparii!

Martta sai kuin saikin oman residenssin Siuntioon. Eikä mikä tahansa koppero, vaan delux-tason huoneessa ollaan taas. Soitin eilen ja tein saman tiedustelun. Meinasi mennä jo hankalaksi eli yhden hengen huonetta ei varmaksi voi luvata ennen kuin paikan päällä. Minä siinä tietysti luettelemaan paljon painavia syitä, miksi Martta tahtoo olla yksin. Siinä vaiheessa vastaanottovirkailija sanoi ääni hyvinkin tärkeänä, että onhan meillä tietenkin nämä priimiumtason huoneet, mutta ne maksavat kuusikymmentäviisieuroa per yö. Sellaisen minä voi teille luvat jo nyt varmuudella. Kuulin äänestä, että suhtautuminen oli "nää on nyt näitä kelan köyhii, ei sil kuitenkaan oo vara." Minä taputin pikku kännyjäni yhteen ja huusin kapulaani exelent, exelent. Otan sellaisen ehdottomasti, mahtavaa, upeeta! Näin siis pääsimme tässäkin asiassa yhteisymmärrykseen ja kuntokauneuslomani on todellisuutta.

Hoidettuani tämän asian loistavasti ja siinä niin pöntöllä istuessani, tajuntaani iski vallan hirveä kaameus. Eihän mulla ole mitään mageita urheilukledjui!! Kaikki on ajanpatinoimia, koin syömiä, hien raiskaamia, rikkinäisiä retaleita! Ja herra mun vereni, täytyyhän mulla olla joku yhtenevä värikoodi kaikissa ihanissa asusteissa. Se on kuulkaa ylettömän tärkeää, että niin biksut, kuin verrarit, sisäpelitossut ja ulkoilevat asusteet menee samassa linjassa. Hmmm, oisko joku kiva pinkki ja mintunvihreä kiva? Tai hei, turkoosi ja kirkkaan keltainen! Väriä täytyy ehdottomasti olla.

Tajusin myös, että minunhan täytyy varata kaikki hoidot ennakkoon. Ettei nyt vaan käy niin, että jään kokonaan ilman. Siellä voi olla vaikka ruuhkaa hoitolatiloissa. Noh, minähän olen delux-asiakas ja varmasti saan arvolleni kuuluvaa palvelua. Ainakin manikyyripedikyyri täytyy ottaa. Joku liftaava kasvohoito. Onkohan niillä vartalon selluliittihoitoja? Joku sellainen hydratantteactiveprosessori, joka poistaa kuonaa, selluu ja lällyy. Apua, onks niillä botoksii?! Sitä ainakii mä haluun joka paikkaan ja paljon.

Hei, eiks oo kiva. Mä varmasti nuorrun reippaasti tän viikon aikana. Ihanaa, mä tuun taks parikymppiseks. Kaikki se vaiva ja kolotus on tipotiessään. Seksuaalinen viriliteetti hipoo huipussaan, orastava eturahasvaiva on muisto vain. Tukka tuuhenee, rypyt siliää ja olen ehtaa kamaa taas. Huippua. Ihan huippua. Baithiwei, tuli tuossa mieleeni, että onkohan niillä aamiaisella shamppanjaa? Eikä mitä tahansa litkua. Möettiä tai Lanssonia sen olla pittää. Täytyypä soittaa vielä sekin ja varmistaa... En kai mää nyt kuntolomalla voi ilman kuplii olla. Sentään kokonainen viikko.

Jos saisitte tämän postauksen äänellisenä, niin voisitte kuvitella olevanne jossakin siittolassa. Kyllä. Mä yskin kuin kiimainen sonni. Mie tiiän, kuinka ne mylvii tuskissaan. Olenhan ollut joskus maatalouslomittajan Liperin kunnalla. On silleen niin kuin kokemusta tuostakin asiasta. Ääni ei ole mikään mieto piipitys. Mun on pakko laittaa pyyhe suun eteen yskiessä. Heräsin jo veri öörli yskii ja en halua herättää koko taloa. Raju on räkäni rakenne putkistoissa. Silleen kivasti jojoilee tuossa noin, eikä ulos taho tulla. Yhtyisinkö wilberin pepeen ja voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää. Otan vielä mokkoo....Tsau!

2 kommenttia: