Nythän mää tajusin, miks se otti niin koville! Mulla on just samanlainen tunne ja olotila kuin noilla piipertäjillä. Kiireellä kohti pelastusta. Jos hyvin käy, mulla voi olla mahdollisuuksia selvitä. Siis yksi tuhannesta! Kovaa on tämä elämä liemikilpikonnan poikasille ja viisikymppisille. Kiire pelastukseen molemmilla.
Joululahja on avattu. Löysi kotinsa. |
Tänään on loppuelämäni viimeinen päivä. Huomenna astun rooliini Kelan kuntoutettavana. Onko se jotakin käänteentekevää? Ai dont nou. Voitteko kuvitella, mä en ole vielä pakannut?! En ole edes matkapakaasia noutanut vintiltä. Ottaisinks mää nyt jotenkin rennosti tän kuntoutuksen? Epätavallista minulle. Olen sentään katsonut, että kaikki tarvittava on kuitenkin pesty ja puhtaana. Mutta missä ovatkaan mun sisäpelitossut? En koskaan ole tämmöisellä epävarmuudella jättänyt valmistautumatta tulevaan. Outoa, mutta enteilköön hyvää ja hohdokasta. Heräsin tänään neljältä. Kai se jännitti.
Jos alkuilta oli syvää järkytystä ja kyyneleitä, niin loppuillan ehdoton pelastus oli Putous. En tiiä, mihin se nyt niin napsahti, mut mua kyllä huvitti suuresti. Juppekin oli ihmeissään, kun niin piti isoon ääneen nauraa. Se teki hyvää. Hahmokisailijat ovat tänä vuonna erityisen onnistuneita ja onkin vaikea sanoa, kuka sieltä nousee suosikiksi. Antsku on varmasti vahvoilla. Jösses, kun mä romahdin. Oli kyllä armeliasta nauraa, olin melkein unohtanut mille se tuntuu. Sydämenpohjasta nauraminen.
Eilinen ilta oli siis hyvin ailahtelevainen. Synkästä surusta hillittömään iloon. Siihen johonkin väliin sijoittuivat myös kuumat aaltoni. Hikeäkö se Martalle pukkaa? Kuulu kaiketi kuvioon, mut älä huoli. Kuntoutus pelastaa kaiken. Se tekee minusta uuden ihmisen. Otetaas nyt ihan rauhallisesti. RauhaRauha. Kerroinko jo, että Ukkorähjä nakkaa mut kylpylöimään jo tänään. Olen sit valmiina het aamusta. Eikä tartte huomenaamusta aikaisin lähtee sotkee julkisilla. Ei olisi niin mun tyylistä. Mesellä mennään ja turkki päälle. Just niin. Joku taso se on Kelan kuntoutettavallakin oltava. Se on jämpti se.
Mun kommentti katosi ! Eli piti sanomani, että sä olet 1/1000 ja selviydyt ihan loistavasti ! :D Ota se kuntoutus huvin ja urheilun kannalta, kivaa siellä on, olen kuullut.
VastaaPoistaJa mä nauroin kans ääneen yksin Putoukselle ja etenkin niille sananlaskuille. Ei tykkää hullu puurosta, ei. :D Se seurapiiritoimittaja oli ihan huippu, samoin tietty Ansku-Bansku. Tulee hauskat 2 kuukautta. :D
Täällä ollaan ja eka päivä takana. Relasti mennään, not bääd.
PoistaOlikin ihana nauraa pitkästä aikaa. La-illat on pelastettu :)
Kuulehan Martta, siul on ny vaihdevuodet :-D
VastaaPoistaSinnittele, kyllä se siitä! Ne tekee sius uuven ihmisen ens viikolla!
Kyllä tässä jotkut vuodet vaihtuu ; )
PoistaEi tääl paha oo. Ihan kiva päivä takana :)
Mun yks kaveri lähti kuntoremonttiin kylpylään. Mukaan oli pakattu hippavermeet iltarientoihin. Perillä sitten selvisi että tätä kuntoremonttiryhmää lukuun ottamatta muut asiat olivat kuntoutuksessa olevia sotainvalidejä jotka tenat keikkuen naukkailivat viskiä baarissa iltapäivisin...ei paljon hippavermeitä tarvittu :).
VastaaPoistaNauti kuntoutuksesta!
-hss
Hih! Mulla jäi hippavermeet himaan. Ihan otan tämän kuntoilun ja relan kannalta. Kivaa tähän asti.
PoistaMun suosikki hahmoista oli Heikkisjamo Mikkelistä :). Se oli just niin heikkisjamo kuin olla voi hienoine nykäsfarkkuineen. Ja Antsku oli kans kiva (oli muuten nätti naisena se Vatanen), mutta muista en oikein välittäny.
VastaaPoistaLuonnikasta matkaa kohti uusia kuntoutusseikkailuja :)
Heikkisjamo on ihan klassikko ! Ja mäkin sanoin, että Vatanenhan oli aikas söpö. :D Pienimmän kanssa katottiin se äsken, kun ei eilen sitä nähnyt ja seurapiiritoimittaja "Sika" Vainola tuntui vaan entistä paremmalta.
PoistaHeikkis Jamo oli kyllä huippu. Sit tykkäsin siitä Armin hahmosta. Nauroin siis sikana.
PoistaKai noi aatokset on jotenkin osa sitä viittäkymmentä. Itse ainakin tunnistan samanlaisia ajatuksia. Pitää vaan uskoa elämään, kyllä se tuo vielä vaikka mitä upeaa tullessaan. Nauti kovasti kuntoutuksesta.
VastaaPoistaHeikkisjamo on ihan ehdoton, kun itse olen joskus ollut siellä Urpolassa:).
Kai se joku rajapyykki elämässä on. Tai ainakin tuntuu sille. Toivotaan, että ohi menee ja tuo jotakin tullessaan. Kypsymistä tai muuta shittiä ;)
Poista