Mennyt aika ja huomisen tulevaisuus

Eilinen päivä vapautuikin yllättäen veepeeksi. Meninkö siitä niin puihin, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Oli jotensakin tyhmä päivä. Keikuttelin täällä himassa, enkä tarttunut rättiin, enkä imuriin. Tässä koneella möllötin älyttömänä ja tässähän saa aikansa kulumaan niin, ettei huomaakaan, kun tunti jos toinenkin on hulahtanut. Tämmöinen nörtteily ei oikein sovi mun vartalolle, tulen vain tylsistyneeksi ja kaipaan oikeaa tekemistä. Voisin vaikka nyplätä pitsiä tai neuloa sukkaa, jos ei muuta. Argh!

Yhes eilen kelluttiin

Onneksi illaksi oli sovittu asiakkaan kanssa Ikea reissu. Käytiin lyömässä lihoiksi suunnittelemani keittiö. Pientä muutosta suunnitelmaan saatiin aikaiseksi. Hassua sikäli, että löydettiin jotakin sellaista, mitä Vantaan Ikeassa ei joko ollut tai sitä ei minulle tarjottu. Aivan uusi tuttavuus oli työtaso, johon oli valmiiksi upotettuna allas. Tai siis ne ovat yhtä ja samaa materiaalia. Harmi, enpäs tajunnut ottaa kuvaa. Meillä on tavoitteena mahdollisimman pelkistetty kyökki. Se on yhteydessä avautuvaan olohuoneeseen ja näin haluamme siitä mahdollisimman vähän keittiön. Silloin tuollainen koko valkoinen työtaso on juurikin oiva ratkaisu. Allas ei ole suuren suuri, mutta sitä ei kohteessa tarvita. Saimme myös valkoisen uunin ja mikron, jota ei mielestäni aikaisemmin löytynyt? Enihau, saimme taas hyvää asiakaspalvelua ja uskoisin, että keittiöstä tulee oikein kiva. Kohde toteutetaan vasta ensi kevään, joten kuvia sitten vasta.

Taivaskin itki

Tämä reissu oli muistutus minulle kotiseuturakkaudesta. Kyllä. Oltiin siis Espoon Ikeassa ja ajeltiin entisten himamestojen huudeilla. Oih ja voih, kun mun tuli niin ikävä Matinkylään! Tätä ikävää korosti jyrkästi metromatka takas tänne helvetin esikartanoon ( sorgen, tämä voimallinen ilmaisu.) Eikö taas vastapäätäni tullut istumaan haiseva narkki. Suu valkoisena, kuola suusta valuen. Jäykistyin oitis pelkäämään, mitä tuleman pitää. Onneksi hän puhui puhelimessa, mutta sammui kesken puhelun. Kyllä, kapula korvalla putosi tästä päivästä. Uhkaavasti alkoi kallistua minuun päin ja katsoin parhaaksi vaihtaa paikkaa, ennen kuin hän olisi kaikkine paskoineen mun sylissä. Mä vaan en voi sille mitään, että mä olen tästä mestasta yhtä kaukana kuin joulupukki juhannusneidosta. Ei, ei tämä tarkoita sitä, että olisin ihmisenä parempi kuin joku muu, mutta ei juurikaan mieltä ylennä iltaiseen aikaan odotella bussia  metroasemalla. Koko mesta on täynnä kaikenmaailman hiihtäjää ja elämän kurja totuus lyö päin naama kuin metrinen halko. Onneksi ensi keväänä olen vapautettu myymän asuntoni ja tämä ruikutus loppuu. Nostan kytkintä ja muutan jakomäkeen. Kiitos ja anteeks.

Jassooduhäär. Taidan lähteä aamuiselle uinnille ja laitan puurot tulille. Otetaas noin niin kuin uusi alku tälle viikolle. Eilinen on mennyttä, tässä päivässä on tulevaisuus ja huominen on ihana lupaus. Hoh, ho, olipa vähä helevetin näppärästi taas sanottu.