23.6.2013

Mitäs sitten juhlittais?

Juhlat on juhlittu, enkä arkeen suostu. Eikö elämä voisi olla yhtä juhlaa? Jos sitä vain päättäisi, että tästä eteenpäin elämä on pelkkä juhlaa. No, eihän se niin mee. Jos ei ole välillä arkea, niin ei ei olisi sitä ihanaa juhlan tunnetta. Mutta olkoon arkeni juhlava.

Kätkössä koivikon

Vihdoin vastoin

Surisiko korento
Meillä oli oikein kiva Mittumaaria. Erityisen ylpeä saan olla siitä, että jaksoimme valvoa aina tuonne kolmeen asti. Ruokailu aloitettiin ajoissa ja tehtiinkin niin, että lajien välissä oli pientä taukoa. Näin jaksettiin paremmin. Ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Mikäs se on siinä istuessa, kaunis kesäilta ja leppoisan lupsakka olotila. Tuumasimmekin, että kyllä saamme olla onnellisia siitä, että olemme onnellisia. Vaatimattomuus kaunistaa. Nutturat vinossa oltiin juu, mutta se kuulu asiaan. Ei meillä kukaan räyhäämään ala, kyllä se enemmän ilon puolelle menee. Semmoista humpsuttelua, hups.

Kakkakuulikookos

Rapurapurallaa
Aivan kuin yläkerta olisi toteuttanut meidän säätoiveemme. Saimme nauttia mitä parhainta ilmastoa. Välillä oli pilvistä ja vilvoittava tuuli teki oleskelun miellyttäväksi. Oli hehkua, eikä missään vaiheessa tukalan kuuma. Juuri sellaista kuin kuuluukin olla. Eikä meillä noita huoranperkeleitäkään kiusaksi asti ole. Jokunen inisijä yritti, mutta suhteellisen rauhassa saatiin niiltäkin olla.

Käykää pöytään tehkää hyvin

Nieriäinen
Juhannuspäivä valkeni hieman tahmealla tunteella suussa, mutta polkaisimme bruntsit pöytään ja nautittiin illallisen tähteitä. Nehän uppos kuin metrinen halko ja sen jälkeen olikin ihana vetäistä parin tunnin päikkärit. Siihen vielä kylypeä rupsautti ja olo oli kuin uudesti syntyneellä. Pistettiin illalla hampurilaisbaari pystyyn ja varsin leppoisalla kaavalla mentiin. Muutama huurtehinen ja Martta antoi periksi ja kävi kympiltä jo uinumaan. Ei sitä kahta iltaa jaksa riekkua, eikä ole tarvis.


Makuna mansikka

Hyvä Suomiiii!!!
Hienoinen kaihomieli siitä, että yksi juhannus on taas takanapäin. Eihän se elämä tähän lopu. Ensimmäiset kesävieraat tulevat jo viikolla. Saan Lontoon elävän tänne ja onkin aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa. Ihan on ikävä ollut. Viikonloppuna taiteileva sielunkumppani tulee myös vierailulle ja uskoisin, että siitäkin tulee ylen mukavaa. Eipä ole ihmisellä valitettavaa. Niin on herttaisen mukavaa.

4 kommenttia:

  1. Mun isoäidillä oli tapana sanoa, että "Aina hieno ei oo koskaan hieno".

    Voiskohan ton muuntaa niin, että "Aina juhlaa ei oo koskaan juhlaa".
    Että tarttee sitä arkea ja arkilookkia välillä, että juhlat ja juhlalookit erottuu.

    Mutta kyllä jussi on niin jussi. Sillon kun se on.
    Kivaa, että kuulostat ihan itseltäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on juurikin näin. Pieni arkinen tylsistyminen saa elämän tuntumaan juhlalta, kun on taas sen aika. Ja kesällähän niitä piisaa :)

      Yks Jussi ohi ja kohti syssyä mennään. Just joo...

      Poista