Jäsentämätöntä järjestelyy

Mökillä parhautta on se, että voi aamulla pulahtaa uimaan suoraan sängystä. Mikä onkaan ihanampaa, kuin unenlämpöisenä, pöpperöidä kylmään ja virkistävään järveen. Kertalaakista elämä kirkastuu ja ajatus on heti tässä ja nyt. Karisee unihiekat ja muut pierupallerot. Vielä kun harjaa hampit, niin yön tahmeus on muisto vain. Uusi päivä edessä. Hip, hip hurraa!

Belissima!

Mulla oli eilen hyvä fiilis. Mulla oli niin kuin juhlat. Yksin. Ukkorähjä tuli vasta ysin kieppeillä ja mä sain tenuttaa täällä ihan rauhassa. Kylypiä rupsautin ja naatin elämästä. Kuuntelin radioo ja olin hetkessä. Eikä siihen hetkeen, että se tuntuisi juhlalta, kovinkaan paljoa tarvita. Nuorempana piti olla rytkyn, rytkyn rairai, mutta nyt riittää vähempikin. Väsäsin itselle tomaattimozzarellasalaatin ja olin hyvinkin tyydytetty. Jopa niin, että painuin höyhenille jo ennen kymppiä. Alkoi niin ihanasti ramasee ja illan lumo haihtui, kun Ukkorähjä oli kyttäämässä.

Tämmönen puu tällä kertaa

Eilisen illan puuhastelu ja saunajooga kipeytti kuitenkin käpälän. Heräsin kello kolme ja oli pakko ottaa särkylääkettä. Mitä tämä kertoo? Vielä ei voimistella, pahus. Sitä tahtoo kokeilla ja uskoo olevansa voimallisempi mitä onkaan. Nappi auttoi ja nyt on ihan jees. Varmasti pikku hiljaa voi liikerataa viedä ääriasentoon, niin varsinainen jumppa heinäkuussa ei tekisi sitten niin kipiää. Tahtoo olla silleen valmis kuntoutukseen.

Aamuni on viipyilevä. Ja mikäs on ollessa, kun ei ole kiire mihinkään. Pysähdyn välillä tuijottamaan järvelle. Odottaen, että yhtäkkiä vesihirviö tai joku muu ihmetys nostaisi päätään pintaan. Ihan mitä tahansa voisi käydä. Ukkorähjä ja pikku koira tuhnuttavat vielä unta onnellisena. Kello lähenee jo kymppiä, on pitkä aamu. Vielä, kun joku tarjoilisi vastapaistetun roissantin ja viileää hunajamelonii ilmakuivatulla kinkulla ja kyyti pojaksi kermaisen latten. Ei taida tarjoilu toimia tässä residenssissä. Keitänpä itse puuron. Sellaisen luomukauran. Se on hyvä. Se on kakkakuriiri.

Heijastuksen kangastus

Yritän jäsenellä tämän päivän ohjelmistoa. Se on vaikeaa, koska ei ole juurikaan mitä jäsennellä. Taulupohjat pitää pohjamaalata ja johonkin pitäisi saada se ateljee pystyyn. Hmmmm, siinä taitaa olla tämän päivän elämän tarkoitus. Jussin menyyn voisi suunnitella, jonkun uuden kokeilun tahtoo tuoda perinteisiin. Niin kuin edellä jo totesin, niin perinteitä ei saa liikaa sorkkia, mutta jotain vaihtelua voisi aina keksiä. Eiks tossa ole jo tälle päivälle ihan tarpeeksi? Ensi juon vielä kupin mokkoo, kun lattee ei oo. Sit alan potkia noita laiskimusmadoniuksia ylös. Hopi, hopi hommiin! Hirvee rääkkääjä.