Paratiisi Martta

Kuuntelen poikkeuksellisesti iskelmäraatioo. Ei ole perjantai, eikä puhelintoive. Nyt on keskiviikko ja ollaan jo mökillä. Arki-iltaisin raatio suomes tulee paljon keskusteluohjelmaa ja mä haluun suomi-iskelmää. Sellaista rakkauslaulua ja intohimoista tunnetta. Hetkihän on varsin tunteellinen ja tilanne on intiimi. Arska laski hetki sitten allensa, kerettiin nauttia siitä puolisen tuntia. Nyt on hämärä. Kynttilät polttaa ja luo valojen leikkiä. Rauha koskettaa ja mikäs on ollessa. Mökki oli lämmin pesä ja varsin kutsuva, etten sanoisi vastaanottava. Hei, eikä oo kylmä! Näppi ei kangistu ja ilmassa on jo selkeesti tyyni tasalämpö. Ei se enää pakkaselle pistä. Tää on nyt kesä. Kesäkesäkesäkesä...

Mökkikyytiä odotellessa. Kappeli.

Huoranperkeleetkin ovat laskeutuneet kiusaksemme. Siinä vasta luontokappale, joka ei saa multa mitään sympatiaa. Uusille tuttavuuksille kerrottakoon, että kysymyksessä on tietenkin hyttyset. Nuo pirun pikku lähettiläät. Ne eivät ole Jumalasta. On ennustettu, että tulee karmea hyttyskesä. Alku lupaa hyvää, mutta yleensä meillä päin on päästy suht vähällä. Olen armoton murhaaja, ja läiskinkin näitä armotta hengiltä, ajattelematta lainkaan sitä, että kaikilla olisi oikeus elää. Minussa asuu pimeä puoli ja tahdon tappaa. Tahdon tappaa kaikki huoranperkeleet. Huh, mikä voima tässä arkulaatiossa! Olen verenhimoinen murhaaja. Joukkotappaja. Minä?

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. 

Vaikka ilta olisi antava ja terdellä elämän hehku, niin annan kuitenkin periksi ja painun hikkupiljaa yöpuulle. Nautin pientä iltapalaa ja otan iltalääkkeet. Huomenna tulee ystäviä iloksi. Onkin mukava saada höpötys-seuraa. Saunotaan, syödään ja ollaan kuin siat pelossa. Sitähän se on tää. Mökkielämä parhaimmillaan. Täällä siis ollaan taas. Paratiisis. Adjö ja kud naith!