Hellut ihan pihalla

No nyt on Martalla mennyt helat, hellut ja helluntait ihan sekaisin. Joku jo varmaan kuvittelee, että siellä se on ympäripäissään, eikä tiedä, mitä juhlapyhää viettää. Onko ihme, jos kohta toivottelen hyvää uutta vuotta tahi joulua. Kuka noita kaikkia jaksaa muistaa? Minusta on riittävää, että olen kartalla siitä, onko nyt talvi vai kesä. Sori, sori...

Tätä mää möllään

Maisema on paksun sumuharson peitossa. Vastaranta kylpee maidossa, eikä sitä näy. Atmosfääri on käsinkosketeltavan pehmoinen pumpulipallo. Sumu tekee sen, että äänet korostuvat. Et näe, mutta kuulet. On sanomattakin selvää, että luontoconsertto on parasta klassista laatua. Lämpötila pysyttelee siedettävässä ei palele terassilla lukemissa. Koko mökki heräs jo seveniltä siihen, kun Ukkorähjä lähti liikennekasvattaa tulevaisuutemme toivoja. Eläkkeidemme maksajiksi heistä tuskin on. Eikös se järjestelmä ole tikittävä aikapommi ja räjähtänee käsiin, ennen kuin Martta saisi siitä nauttia. Harmittaa tuo tuommoinen. Mutta en nyt viitsi tosta hernettä nenuun vetää. Varsinkaan näin aamutuimaan ja varsinkaan täällä mökillä. Täällä eläkejärjestelmämmekin on lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Todellisuus saattaa kuitenkin olla ihan muuta. Olokoon.

Asetelma. Taiteellinen. 

Eilinen päivä touhuttiin tehokkaasti. Pesin ikkunoita, en toki kaikkea kerralla, ettei vaan pääse rasittuu ja jätinkin fiksuna Marttana muutaman myös tälle päivälle. Näin ikävästä kotitaloustyöstä tulee hauska puhtaanapito toimenpide, jota haluaa ehdoittomasti jatkaa seuraavanakin päivänä. Otin ja pesin myös kaikki astiat. Pikainen tarkistus kattila ja kaiken kipon ja kupin säilytyskaapistoon, kertoi sen ikävän tosi asian, että hiirulaiset ovat majailleet myös siellä. Pestävähän ne silloin on, ettei tule lavantautii tai jotain muuta inhottavaa kulkutautia. Mistä noista tietää. Tuollainen, isohko pesutapahtuma 2013, oli jotenkin meditatiivinen ja sielua hivelevä toimenpide. En tiiä, oonko puhtaudelle perverssi, mutta on aina ihanaa pestä jotain. Palkitsin toki itseäni tölkillisellä Lidilin kesäolutta. Olin sen ansainnut. Oli hyvää.

Vaikka eilinen olikin juhlaa, niin ei tämä keski-ikäinen ryhmittymä jaksa enää valvoa. Jouduin oikein odottamaan, että pääsisin vetäytymään neitsytkammariini yöpuulle. Jossakin on raja vedettävä, eikä nyt ihan vielä ysiltä voi nukkumaan mennä. Kymppiin kuin jaksaa, niin sitten voi jo luovuttaa ja antaa unelle periksi. Täällä tämä raitisilmapuuhastelu tekee varmasti sen, että ei tartte unijukkaa tai muitakaan suluhasia pahemmin odotella. Uuuh, nukkuminen on aina ihanaa! Toistan. Uuuuh, nukkuminen on aina ihanaa!

Arska ei paista, vielä. Aamut on luojallekin hidasta aikaa ja ennen kuin hän on saanut koneistonsa käyntiin, niin ollaan jo puolilla päivin. Meillä on tänään rillijuhlat ja siihen kuuluu upea iltahehku. Tilauksessa on ja luoja on sen luvannut. Hiukka hitaalla se menee, mut kyl se siitä vielä lähtee. Kirkollakin pitää tänään piipahtaa. Ai niin, tänään on perjantai ja raatiosta tulee puhelintoivekonsertti. Tästä tulee hyvä päivä. Täydellinen.