Pientä rajaa, pyydän.

Hui hai haipakkaa! Mulla on ollut veepee ja niin kuin tapana on, kiirettä piisaa. Kankkunen, tuo ihmistä riivaama pirun lähettiläs on mennyt paskaojille ja jätti mut rauhaan. Snadi turvotus lärvissä, mutta muutoin jo energinen olo. Hönttönen vaikuttaa mulla eniten energiatasoihini. Tulee sellainen plääh, en jaksa, ei huvita, ei kiinnosta olo. Se on ihan kaamee. Ei taho plääh.

Aloitin työskentelyn tänään jo kello kasi. Muutaman tunnin intensiivinen rutistus ja homma on kasassa. Tämähän menee näköjään niin, että se ajatustyöskentely on hyvin iso osa tätä hommaa. 24/7 sitä miettii, funderaa ja pohtii. Hakee vaihtoehtoja, malleja ja materiaa. Sit, ykskaks, ne loksahtaa kohdilleen ja se kasaaminen kertoo kokonaisuuden. Itse olen tyytyväinen ( se on paljon se) ja toivotaan, että asiakaskin tykkää. Laitan tähän muutaman fiilis kuvan, eipä niistä selviä minne, kenelle ne ovat menossa. Minunhan se suunnitelma on, kai sitä täällä saa esitellä. Ei oo laitonta. Oli kiva tehdä, olin jotenkin niin tohkeissani aamulla. Aukaistuani silmät, olin heti, että nyt hommiin. Tai kai olin jo jonkun tovin siinä maatessani miettinyt, että kuinka ja miten mikäkin tulee. Kutsutaanko sitä visualisoimiseksi. Hah, kai. Visuaalinen nukkuja.

KotKotwokki

Jo on aikoihin eletty! Opettaja potkitaan virastaan, kun hän on asiallisen voimallisesti poistanut häiriköivän oppilaan ruokalasta. Haloo! Ensiksikin, pitäisi selvittää, onko tälle kullannupulle tullut mitään fyysisiä haittoja, käsittääkseni ei. Tämä pikku talleroinen on ties ensimmäistä kertaa elämässään saanut tuntea vastoinkäymisen ja sen, että joku laittaa rajoja ja ojentaa. Voi helevetin helevetti! Mulle oli pentuna sellainen opettaja, joka läiski meitä levottomia sillä paksulla korallikirjalla päin näköö. Sattu niin perkeleesti, mutta oli kuri ja järjestys. Ei mulle oo mitään draumoja siitä jäänyt, vai hetkinen, voisiko se olla syynä seksuaaliseen suuntautumiseeni? Nyt mennään käräjille, haen oikeutta heti. Mut hei, tähänkö on oikeesti tultu, että pennut saa hyppiä silmille miten niitä huvittaa? Onko järkee? Ymmärrän väkivallan, mutta kuinka siihen vastata, jos oppilaat tulevat päälle. Onko otettava nöyränä vastaan, kun meijän ville tai meijän tiinuliinu räkii päin näköö? Nyt jos koska, olisi osoitettava näille kansankynttilöille mistä reiästä se kana pissii. Jos me lähetään tähän, niin tämä tämmöinen on hyvä esimerkkitapaus siitä, kuinka tulee jatkossa menetellä. Eihän nykyajan kakaroilla ole kohta minkäänlaista ihmiskunnioitusta. Tuohtunut olen ma. Pah, pah!

Hektisen päivän palkitsi hieroja. Niskapaskajäkitys on taas aktiivinen ja apua tarvitaan. Musta on aina niin ihana kuulla, kun ammatti-ihmisetkin ovat kauhuissaan kroppani tilanteesta. Eli en siis kuvittele kaikkia kipuja korvien välissä. Luulen, että luulen olevani luulosairas tai ainakin kuvittelen, että olen luuleva luulosairas. Ei, en oo. Hieroja veivasi ja vatkasi ja oli tyrmistynyt siitä, että hauislihakseni vasurissa on ihan kivettynyt. Se surkastuu. Mä surkastun. Apua. Musta ei jää jäljelle kuin surkastunut pikku haba.

Hierojan jälkeen palkitsin itseni jokothaiwokkikotkot hässäkällä. En ole tehnyt niitä pitkilleen, kun Ukkorähjä ei tykkää. Hän sai eilen kalapuikkoja ( siinä vasta huono ape) ja tänään oli mun vuoro saada mitä haluan. Oli maukasta. Haudutin kaveriksi nuudelsonit ja vot, mänt kiel perseesseen. Syököön Ukkorähjä vanhoja tähteitä, jos ei mun autenttiset thaipöperöt kelpaa. Hölömö on. Ei ymmärrä hyvän päälle.

Päivä meni joutuisasti, sehän oli palkinto itsessään. Nyt heitän lapani sohvalle, möllään hetken töllöö, mistä ei taaskaan tule mitään möllättävää. Se on Moro ny!