Aistikasta menoa ja hyväin tekemistä

Ihmeiden aika ei ole ohi. Ukkorähjä pyysi eilen, että lähdettäisiin lenkille. Mulla meinasi mennä pöperöt väärään kurkkuun ( mätin evästä parhaillaan) ja aloin heti keksiä jotain tekosyitä, miksi just nyt ei voi lähtee. Samalla tajusin, että nyt on mentävä, tämä pyyntö ei välttämättä toistu. Ei. Ei me herra paratkoon juostu, semmoista reipasta ja kevättä ihastelevaa, rytmistä kävelyä mentiin ja se olikin raikasta vaihtoehtoa sohvalla makaamiseen. Oih, jospa tästä tulisi toistuva tapa. Mä tiedän, että työpäivän lähennellessä kasia, en kyllä yleensä jaksa läskejäni tuosta soffalta nostaa. Mun liikunnallinen elämätapa on aamuissa. Mut jos Ukkorähjä innostuu, niin kai se on pakko jaksaa ja innostua. Se on kuulkaa kevät nyt. Varma merkki tämä on.

Eilen oli sellainen ilotulituspäivä. Hetkinen, kuka olikaan pari päivää sitten maansa myynyt ja niin elämäänsä kyllästynyt? Hui hai, joka vanhoja muistaa sitä pöllillä päähän. Olin taas Tikkurilassa maalauskoulussa. Sama kurssi, hiukka eri tekniikoita ja sanonkin, että kertaus on opintojen äiti. Nyt olen käynyt kolme kertaa saman kurssin ja pikku hiljaa alkaa homma tulla tutuksi. Maalit alkavat jäsentyä mielessä ja eri tekniikoita on kivasti takataskussa. Harmi vaan, että himasta loppuu seinät ja palaisin halusta päästä niitä johonkin kohteeseen toteuttamaan. Vaikka kävin teoria osuuden uudelleen, niin en todellakaan kyllästynyt kuoliaaksi. Nyt pystyi paremmin keskittymään ja tuntui, että sain kurssista vielä enemmän irti. Onko näin, että tämmöinen lahopää tarvitsee kertausta, jolloin siitä opetusmateriaalista jää jotain onttoon kallooni? Kai se niin on. Antoisa päivä.

Siitäpä syöksyttiin siihen hyväntekeväisyyskohteeseen. Toteutamme Helsingin Ensikodin aula muutoksen. Pinnat uusiksi ja hiukka kalustamista. Kohde silleen antoisa, että tila on tällä hetkellä suht ankea ja onkin varmasti palkitsevaa päästä sitä kaunistamaan. Eksyin tähän mukaan opettajani pyynnöstä ja mikäs, kaikki tämä tekeminen kasvattaa kokemustani ja on hyvä olo olla mukana hyväntekeväisyydessä. Ei se raha aina ole se houkutin. Leipänsä pitää ansaitseman, mutta hyvä poikii hyvää. Laitan kuvia muutoksesta myöhemmin ( jos saan siihen luvan.)

Tästä singahdettiin Lauritzon´sille kevätkarkeloihin. Ihastelimme uutuuksia, nautittiin parsaa ja herkkuja. Minähän pissasin taas hunajata, talo täys toinen toistaan ihanaisempia kankaita ja seinäpapereita. En ole paikassa aikaisemmin käynyt, joten tuttavuus oli tärkeä. Nyt tiedän taas yhden mahtavan paikan, mistä löytää etsimäänsä. Uskoisin, että vierailu ei jäänyt viimeiseksi. Miljoonia, miljoonia kankaita. Ihastuin erityisesti Manuel Canovasin kankaisiin, mikä värein räiske ja intohimo, uuuh! Porta Romana valaisimet koskettivat myös sieluani. Kaunista ja hauskaa, voi vitsi!

Olen saanut palautetta, että blogini kommentoiminen ei välttämättä onnistu. Pah. Ainahan nämä välillä temppuilee, mutta onko tämä oikein ongelma? Jos näin on, niin se on kyllä ikävää. Koska ne kommentit ovat kuitenkin se, mistä tiedän, että blogini on elossa. Tietääkö joku, kuinka asiaa voisi selvittää, mistä moinen johtuu. Blogin alareunassa on kohta, lähetä palautetta (klik.) Sinne niin viestin laitoin, kysyin miks, oi miks. En tiiä, onko tuosta mitään apua ja meneekö se asiantuntemukseen. Olen pahoillani, tekisin kaikkeni, jos vaan tietäisin, mitä tehdä.

P:S Postaan kuvat Lemon Decon alle