Säikähtänyt kiinalainen

Meijän ihmissuhe on noussut ihan uudelle levelille. Käytiin (taas!) ystävänpäivän kunniaksi romanttisesti ulkoruokinnassa. Ei nyt ihan kynttilöitä, vuosikerta viiniä ja chatöbriääniä mutta ihan oikeessa ravintolassa. Kurvattiin duunipaikan lähi kinkkilään. Mesta ilmoittaa olevansa avoinna 22 ja saavuttiin paikalle puol kasi. Paikka ammotti tyhjyyttään ja ihan selkeesti henkilökunta oli laittanut pillit pussiin siltä päivältä. Säikähtivät, kun tultiin paikalle. Oletteko koskaan nähneet säikähtänyttä kiinalaista? Viirusilmistä tulee hetkeksi pyöreät. Kysyin kohteliaasti, vieläkö teillä on keittiö avoin, saadaanko apetta? "Kylä, kylä, ole hyvi, istu." Näin kuinka tarjoilijaa suomeksi, sori, kiinaks sanottuna vitutti. Yleensä kinkkisafka tulee nopeesti, mutta tämä kesti ja kesti. Ihan selkeesti olivat pesseet jo keittiön, luottaen siihen, että ilta olisi hiljainen, eikä kukaan hullu suomalainen enää tule. Rasvakeitin oli pesty, se alkoi tiirsee vasta puolen tunnin päästä tilauksesta. Ukkorähjän annos oli huono, mä mätin oman karrikanani ihmeemmin maistelematta, olin niin nälkäinen. Syön kinkkilässä aina karrikanan. Voi tsiisus, kuinka monta kertaa olenkaan sen kitusiini vetänyt. Olen varmasti aikaisemmassa elämässäni ollut kiinalainen huumekuriiri.

Kiinalaiset valot

Tuleva viikonloppu on sähäkkä. Lauantaina pitäisi kuvata lopputyökohteessa ne after kuvat. Se olisi sitä myöten selvä. Pääsen kasamaan sen ja siinä on kivaa ohjelmaa näille vapaille. Suru puserossa, koska opintie alkaa olla loppusuoralla. Mihin se puoli vuotta meni? Lauantai-iltana olisi pirskeet. Tapaan maskeerauskoulun tyttöjä ja oli tarkoitus lähteä hiukka hippaamaan. Joudun vetäytymään ajoissa takavasemmalle, sillä sunnuntaina on los palaveros tulevaisuuden tärkeistä asioista. Eikä niistä nyt sen enempää, koska ei niitä ole vielä kirkossa kuulutettu.

Eilen soitti toimittaja Oulu-lehdestä. Annoin puhelinhaastattelun. Mä oon jo niin kiireinen, että jutut täytyy hoitaa puhelimitse, thihihii. Ei vais, samainen Sisustusakatemia aloittaa myös Oulussa ja näin haluttiin valmistuvan oppilaan mietteitä ja ajatuksia. Olisittepa kuulleet, kuinka proo mää olin luurissa. Ihan itteenikin alkoi huvittaa. Laitoin perään muutaman kuvan, saas nähdä millainen juttu on tulossa. Jos olet siellä leveyksillä, niin vilkase ensi viikonlehteä. Muistaakseni toimittaja sanoi jutun tulevan ulos keskiviikkona. Jännää.

Jahas, vetäsenpä tässä pikku asanat ja suihkautan itteni ihmiseks. Napakka duunipäivä edessä ja viikonloppu jo kolkuttelee. Hyvää sellaista jokaiselle!