9.2.2013

Mennyt mies

Nyt on lauantai-ilta. Koti kiiltää, olen taas nuollut joka nurkan. Ai, että mä rakastankaan siivoamista! Oonkohan mää jotenkin koukussa tohon Toluun? Jos mä saan siitä samanlaiset kiksit kuin joku narkkari heroiinista? Huu nous, mutta puhtaus on puoli ruokaa ja mikä tuoksuu paremmalle kuin vastapesty koti? Ihanoo on puhtaus!

Ruoka on esivalmisteltu. Päätin, että tänään syödään kevyesti ja terveellisesti. Ostin toki, marabuun minttutsukulevyn, jos vaikka sattuu iskemään imelän nälkä. Mutta ruokaillaan siis periaatteessa kevyesti. Höyrytettyä lohta ja kasvishöystö, sekä kermaviilimunatillikastike. Jälkkäriksi marjarahka. Kevyttä kuin helium, kaloreita nolla. Jos pikkasen siihen lomaan otan suklaata, niin ei se niin paha oo. Lihoo vain vähän. Tai paljon. Kerro, kerro kuvastin. Ken on maassa lih......in?

Tää on kuulkaa, joka keväinen juttu. Aina tähän aikaan vuodesta kuuluu laihduttaa epätoivoisesti, ja saada huomata, että joka kerta se on vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Mä olenkin ottanut uuden lähestymistavan. Rakastan jok ikistä kiloani, enkä yritä epätoivoisesti päästä niistä eroon. Ajattelen, että voisin alkaa hyväksyä oloulkosisätilaani. Olen sellainen kuin olen? Jos ne(?) vaikka sitten jättäisivät mut rauhaan ja laihtuisin. Laihtuisin unelma mittoihini ja olisin täydellinen. Hetkinen, täydellinen? Mitä ihmettä se on? Onko se sama kuin onni? Tai rakkaus? Jotain hyvää se on kuitenkin.

Onko elämä vain pelkkää täydellisyyden tavoittelua vai voisko siinä olla muutakin? Vaikka semmosta välittämistä. Välittämistä muista ihmisistä ja niistä läheisistä. Mä oon aina ajatellut, että mä selviän yksin. Tulen yksin, olen yksin ja lähden yksin. En kaipaa ketään. Enkä ole kenestäkään riippuvainen. Aika tyhmästi ajateltu. Jostakin kumman syystä tämmöiset asiat ovat alkaneet mua mietityttää. Se, mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Kyllä ne ihmiset, jotka ovat mua liki, ovat niitä, minkä takia elämää eletään. Ajattele, jos joutuisit jonnekin ilman sun lähipiiriä? Oudoille seuduille, ilman rakkaita? Olisiko silloin elettyä elämää, yhteisiä muistoja ja perinteitä? Ne on niitä, miksi olemme toisillemme ihmisiä. Kai. Tai jotain. Tärkeit juttui.

Olettekos kuulleet jo J. Karjalaisen uusimman? Mä oon niin Mennyt mies lumoissa! Mahtavaa, kun Karjalainen on palannut! Siinä vasta sanaseppo, jota rakastan.  Mua ei niin se kauntrihomma kiinnosta, mutta kaikki, mitä Karjalainen on tehnyt, on lähellä mun ajatusmaailmaa. Niihin on helppo päästä kiinni ja niin sanotusti ineen! Niissä on positiivinen perusvire, mutta melankolian kautta. Silleen suomalaisittain. Se on mun sydäntä lähellä. Voiko siitä käsittää, että olisin jopa kotiseuturakas? Noh, ainakin semmoinen himahemmo. Karjalainen ja tää himailu sopivat hyvin yhteen. Jukka tekee musaa aikuisille ihmisille ja kohtalotovereille. Muistatteko Ankkurinapin ja monen muun?

Yheksältä alkaa se ohjelma, että saa taas pettyä olemaan suomalainen. Ennen se oli laulukilpailu eurovision finaalikarsinta. Nykyään se on joku uuden musiikin, joku? Mutta asettaudun kuitenkin töllön eteen arvostelemaan. Haukutaan Ukkorähjän kans kilpaa ja ollaan itseemme hirveen tyytyväisiä.  Noh, ei vais, ei me niin tosissamme olla. Tuommoiset musiikki-iloittelut ovat parasta koti-ilta antia. Ruottin kanvalla tulee kaiketi maan vastaava Melodifesitivaal. Laitan sen tallennukseen. On sit kiva arvostella, kummalla on paremmat. Suomella vai Ruotsilla? Senhän tietää jo nyt, että hurrit ovat paremman näkösii, nillä on paremmat hampaat ja naisilla isommat tissit. Semmoista mitään sanomatonta humppaaa heivaavat. Suomalaiset laulaa paremmin. Niissä on aina sanomaa, eikä se ole eurodiskohumppapaskaa. Mutta ei näissä kisoissa voiteta parhaalla biisillä, parhaalla laulajalla. Se on paras show, mikä voittaa. Niin ja se tunnelma...

Nyt mun on pakko mennä perheen pariin. Pannaan kalat höyrystimeen ja olkoon ruokailu vastaus rukouksiimme. Naatitaan, nyt on lauantai!

11 kommenttia:

  1. Mikään ei voita Tolun tuoksua! Ja sitä on keittiö/kylppäri/yleis/mänty/ikkuna versiot ja löytyy kuule täältäkin kaik nuo putelit. Jos siivoaa jollain muulla, ei tule puhdasta tuoksua :D

    Tarjoilusi kuullostavat taas hyviltä. Miten teet tuon kastikkeen?

    Mitäs tykkäsit siitä uudesta viisusta? Aika kauhia kyllä mun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tolu on PoP!

      Kastike on niinkin yksinkertainen kuin... Keitän pari munaa, pilkon ne hienoksi ja lisään kermaviiliin. Sinne tilliä, suolaa ja valkopippuria. Nyt en lisännyt joukkoon kuutioitua suolakurkkua ( Myrttisen valkosipuli.) Yleensä teen näin, mut nyt jätin kurkun pois.

      Esittäjä hyvä, mutta biisi tusina tyhmää poppia. Oi miks, oi miks taas mennään metsään, kun se Mikael Saari ( oliko nimi toi?) Olisi ollut niin hyvä!!

      Poista
    2. Olipas simppeli ja maukas kastike! Tekaisin paistettujen ahventen kylkeen.

      Poista
  2. Minäpä tykkäsin että euroviisu kilpailu oli uudistunut, katsoin kaikki jaksot. Hyvä biisi voitti.
    Samaa mieltä J Karjalaisen kappaleesta, tosi kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Viivi!

      Olenkin jo kaipaillut sinua...

      Viisut oli parhaat sitten ikuna. Mä katsoin vain tän finaalin ja olin todella yllättynyt tasosta. En tykännyt voittajasta, oli paljon parempia. Tykkäsin kyllä laulajasta, mutta en biisistä :(

      Karjalainen laulaa taas mun sieluun.

      Poista
  3. Pieni tarkennus mun juttuun, kyllä se itse biisi on sitä tavanomaista eurohumppaa mutta näistä esillä olleista pidin sen iloisuudesta. Kakkoseks tullut kundikin lauloi tosi komeasti ja olikin komea;).
    Edelleen kuuntelen mieluummin mm. Chisua ja Eriniä. Hauskaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä mimmissä on potentiaalia vaikka kuinka ja ihmettelenkin, kuinka hän on tolle eurohumpalle lämmennyt. Mut hei, tuohan on just sitä, mitä euroviisuissa haetaan. Ties vaikka voittaa ;)

      Erin on myös mun uusi feivoritti. Oletkos muuten kuunnellut Johanna Kurkelaa? Pidän hänestä myös paljon. Erityisesti sanat biiseissä on bueno.

      Hyvää alkavaa viikkoa!

      Poista
  4. Kyllä olen, Johanna on ihqu:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin herkkää ja kaunista tulkintaa.... Hienot sanat :)

      Poista
  5. "Sä tunsit mut aiemmin Markkuna
    Sitä poikaa ei enää olekaan"

    Kuulin tuon biisin taas sunnuntaina ja jotenkin ajattelin sua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaas vaan, että jotenkin tarttuu muhun elämänkerrallisesti. Olen aika monta kertaa jo kuunnellut, enkä vieläkään kyllästynyt.
      Kiva, kun joku ajattelee :)))

      Poista