Jassoo, viimeinen saikkuviikko lähti. On sellainen ristiriitainen olo. Toisaalta tekee mieli jo ihan sairaasti duuniin, toisaalta pelottaa, kuinka paikat kestää. Olkapää on ihan samassa jamassa, kun jäin lomille. Miks se ei kuntoudu, hyvä kysymys. Mut mennään päivä kerrallaan ja katsotaan. Tuosta asiasta en ressiä ota. En ota. Mutta töihin menen.
Yllättävää tässä lomassa on ollut se, että en ole oikeastaan kertaakaan ollut niin kyllästynyt, että hyppisin seinille. Ehkä se on se, ettei ole kuitenkaan ollut niin pipi, jotta olisi täysin toimintakyvytön. Ja olen päässyt välillä ihmistenilmoille tuulettuu. Aika on mennyt t o d e l l a nopeasti. Järkyttävän nopeasti.
Maalasin eilen keittiön seinän. Duunin rempasta jäi maaleja, joten huitasin ne erikoistekniikalla kyökkiä koristaa. Kiva pikku iltapuhde ja mukavan jännittävä seinä. Oli kiva. Olin häpi.
Me ollaan Ukkorähjän kans niin höperöitä, että tykätään katsoa lasten leffoja. Eilen möllättiin tallennuksesta 101 Dalmaatialaista. Se missä on Glen Close. Hah, se on kyllä huippu raina. Hyvät naurut kirvoitti. Vaikka olen nähnyt sen jo monta kertaa, niin aina se yhtä hauska.
Nyt täytyy rientää. Menen hakee sen uuden passin. En mie mihinkään matkoille pääse, mutta on valmiina, jos tarttee. Ihmisellä pitää olla passi. Valokuva puuttuu vielä, saan kaiketi Itiksestä. Pah, tukka on kaamee. Olkoon. Laitan kiharat. Tsau!
Luulen (tai siis ainakin tää pätee muhun itseeni), että kun saikulle on alunperinkin tiedossa selkeä loppumispäivä, niin aika menee nopeasti. Mutta jos olis vaan kirjoitettu sairaslomaa "epämääräiseksi ajaksi", niin olis nihkeämpää.
VastaaPoistaEi voi kuin ihmetellä, mihin se aika katos?
VastaaPoista