Runoa ja rakkautta

Anteeks vaan, mutta mihin tää viikko taas hujahti? Tänään on siis lauantai, päivistä parhain. Tavallaan viikonloput menettää merkityksensä, kun on ns. lomalla. Päivät vain liukuvat käsistä ja viikot vaihtuu. Sen verran viikonloppuilin, että tein perjantaina viikkosiivouksen. En apinan raivolla vaan rakastaen. Eihän se suorittamattomuus kuitenkaan tarkoita sitä, että jättää kaiken tekemättä. Siitähän se vasta ressi tulisikin. Asioita voi tehdä niin monella tapaa ja minä nyt satun tykkäämään siistimisestä. Se on yhdenlaista terapiaa. Okei, tunnustan. Join eilen siivotessa alkoholitonta olutta. Okei tunnustan, tunnustan. Join kaksi 2,8 % ja kaksi kokonaan holitonta. Pääsin noin niin kuin tunnelmaan. Pitää olla itselle armollinen. Kevyt aloitus tipattomalle. Joo, joo, paskahousuluuseri ruoskii taas itseään. Höpö, höpö. Oli hyvä pössis ja kiva fiilis. Se on tärkeintä.

Kävin kattoo Chanelii

Lauantain postaus jäi kesken. Alkoi jotenkin väsyttää ja päätinkin levähtää ja nyt jatkan tästä. Tudei on siis sandei ja ympärillä pyhä hiljaisuus. Vaikka olen saikulla, niin pidän kiinni normi rytmeistäni. On olemassa oleva viikendi, menen nukkumaan arkiaikoihin ja herään niin kuin aina herään. Tosin sillä erotuksella, että nukun ihmisiks. Jette fiint. Sehän tästä vielä puuttuisi, että valvoisin yöt ja makaisin päivät, nou vei.

Tänne kannattaa piipahtaa

Eiliselle ei ollut ohjattua toimintaa. Piipahdettiin vain tossa lähi ostoskeskuksessa. Ukkorähjällä oli asioita ja minä haahuilin muuten vain. Noin niin kuin joutavalla jotakin. Ostin Tommy Tabermanin runokokoelman 1970-2010. Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni hän on kirjoittanut ihan osuvaa tuotantoakin. Ihan kaikkea vulva ja emihedeklitoris juttuja en allekirjoita, mutta paljon on myös hauskasti ajatuksia herättävää pohdintaa. Nostin kirjan yöpöydälle ja ajattelin iltaisin parit runot lukaista. Opus on paksu, siinä riittänee runoa pitkäksi aikaa.

Ulkovalot. Hassu.

Käytiin eilen leffassa. Katsottiin Piin elämä. Olin ensimmäistä kertaa 3D leffassa. Hassua. Alkuun lasit oli häiritsevät mutta äkkiä niihin tottui ja kokemus oli eksotique. Tarina tuli niin lähelle ja kaikki oli käsinkosketeltavaa. Itse leffa oli kyllä katsomisen arvoinen. Tarina on upea ja se on hienosti toteutettu. Hieman mua häiritsee  sellainen, kuinka totuuden mukainen juttu on. Tässäkin mentiin välillä yli hilseen, joten se hiukka häiritsi mun eläytymistä. Se on varmaan mielikuvituksen puutetta. Jos liikaa "pelleillään" niin tavallaan tarina ei ole minulle enää tosi ja alan kyseenalaistamaan kaiken. Vähä vähemmän olisi parempi ja se 2 h.  7 min. oli turhankin pitkä. Mutta menkää katsomaan, oli se sen arvoinen.

Käytiin ennen leffaa ulkoruokinnassa. Olisin halunnut sushii, mut kaikki hyvät mestat on La-iltana buukattu. Joopa joo, mentiin sit Piccolo Mondoon. Ei pääse kurmee kehumaan. Okei, ei ruoka nyt suoranaisesti pahaa ollut, mutta... Risotto oli riisipuuroo ja alkuruuan carpaccio oli outo sotku. Siihen oli  lykätty desi majoneesi! Voisi kuvitella, että moista ruokaa ei voi ryssiä. Kaavin rasvaisen majoneesin veke ja söin annokseni valittamatta. Aikataulu oli tiukahko, enkä olisi jaksanut sitä valitus rumbaa. Joskus on vain nieltävä. Noista tulee aina niin huonolle tuulelle.

Katso. Hassuja hattuja.

Kuten huomata saattaa on elo varsin tasainen. Uskallanko edes ääneen sanoa, mutta niskapaska tuntuu paremmalle. Jotakin viikolla tapahtui, että olen hyväksynyt tämän hetken. Sitä kävin kovin miettimään mitä se onni on? Mistä tulee elämään nautinto, elämisen arvo? Voi tokkiinsa, onnen pikku pipanoita on paljon. Jo se, että käännät itsesi valoon, etkä murjota nurkissasi, antaa elämälle sykettä. Ymmärsin myös sen, että on parempi tosiaankin tehdä asioita, joista tulee hyvä ja harras mieli. Niinpä päätinkin, että ensi viikolla käyn ihastelemassa taidetta, kasvohoidossakin voisi käydä. Luen runoja, kuuntelen kaunista musiikkia. Pitäisikö yrittää saada lippua kaupungin orkesterin konserttiin. Hyvä idea. Pitää ruokkia sielua ja mieltä tervehdyttävillä asioilla. Ajattelin käydä hallissa uimassa, teen sen päivittäisen kävelyretken ja olen vain. Kiirehtimättä vailla mitään pakkoja. Mitä, mitä? Kuulostaaks tää jo ihan huuhaalle? Kas, kun en ala kukkasia maalaamaan. Hmmm, voisihan sitä niitäkin....