SinneTänne ja Tonne

Viikonloppu hurahti taas niin tajuttomalla vauhdilla, että mietin oliko sitä? Hui, hai, oikein oli  mukava Lauantai päivä ja ilta. Joulukortti askartelu ei tuottanut tulosta, luovuus minussa ei ottanut kukkiakseen. Aina ei lähe. Sain aikaiseksi yhden kortin. Ehkä teen niitä joku iltaehtoo. Hyvää pöperöö laitettiin, puhuttiin syntyjä syviä ja virkattiin mattoa. Kyllä, luit ihan oikein. Ystävätär on innostunut ja Martan piti hiukka opastaa. Vanha virkkaajavirtuoosi. Eihän se sen ihmeempää ole kuin patalapun tekeminen. Isompi koukku ja matonkudinta. Hieno siitä tuli.

Astu pöytään

Alkuinen rapu

Sisäinen file ja muut härpäkkeet

Eilinen päivä menikin lopputyön merkeissä. Käytiin kohteessa ja vähän kattelee yhtäsuntoista. Illalla piirsin kasaan suunnitelmaani ja siinähän se päivä sitten olikin. Miten aika voi mennä noin nopeaan, tajuamatta. Huolestuttavaa. Kiirehän tässä elämässä tulee, jos meinaa kaiken saada tehtyä mitä on suunnitellut. Missä hemmetin vaiheessa valloitan kilimantsaaron, ratsastan norsulla, rakennan talon, menen naimisiin, otan ottolapsen, suoritan lentolupakirjan ja perustan bändin. Ai niin, idols ja talenttikin pitäisi voittaa. Voi, voi kiirus tulee. Carpe diem, sano.

Jälkkäri soosi. Mikä väri!

Freesiä.

Tänään on veepee. On siis mandei. On kiire. Pitää käydä fyssärillä. Lopputyö huutaa tuolla: "Tule jo piirtämään!" Illalla jatkuisi tapetin metsästys. On myös toimistohommia ja kotiakin pitäisi rakastaa. Kauheesti tekisi mieli polokasta käyntiin himassa pientä pintaremonttia. Ihan niin kuin himottaisi. Ehkä kannattaa odottaa aikaa joutavaa.

Nyt täytyy lopettaa. Täytyy kiiruhtaa. Uimaan pitää päästä. Roppa vaatii niin. Tai sielu se on joka huutaa kylmää kyytiä. Oikein onnistunutta viikkoa luojan luomat!  Pidä huivistas kiinni, se on ohi kohta. Viikko nimittäin. Kiirekiirekiirekiire......