Hyvästi

Olen syvästi järkyttynyt! Hyvin syvästi! Katsoin eilen elämäpelissä ohjelman ja tietenkin piti sen jälkeen mennä nettiin tekemään henkilökohtainen testi. Ohjelma sinällään oli mielenkiintoinen ja täynnä tärkeää asiaa, mutta... se mun oma tulos ei hyviä lupaile. Yllätyksekseni vitutusindeksini on suht alhainen mutta eliniänodote on olematon. Ei ole Martalle enää paljoakaan jäljellä. Kuis tässä nyt näin kävi? Kiirehän tässä tulee, jos meinaa elää ennen lähtöään. Listauduin myös postituslistalle ja saan elämänohjeita, joilla voisin pidentää elämääni kaksikymmentäkolmevuotta. Kyllä, luit ihan oikein. Kokonaiset kaksikymmentäkolmevuotta! Tämä tietenkin pistää miettimään. Jatkat näin ja lähdet vai vaihdat stailii ja saat aikaa enemmän. Huoks!  Pitänee alkaa pakkamaan, ei oo sit jälkipolvilla niin hirveesti hommaa.

Molskis!

Metrolla mennään

Turhapa tässä on itkeä ja valittaa. Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Otan itseäni läskiperseestä kiinni ja teen asioille jotakin. Mie olin jotenkin kuvitellut, että olen keskivertoa terveellisempi ihminen. Paskan marjat! Röökiä vedän kuin korsteeni, brenkku maistuu ja syön mitä sattuu ja haluan. Monivammaisena ihmisenä liikunta on jäänyt pikku pyörälenkeiksi aamuiseen uintiin. Stressaan kaikesta ja koko ajan. En nuku, kun en saa unta jne. jne. Toisaalta, olisko tää nyt sit tässä. Kitua en tahtoisi! Jos kerran lähtö tulee, niin toivottavasti lähdetään saappaat jalassa. Toivottavasti jalassa on mun lempikengät, ne ihanat, mitkä ostin Lontoosta.

Taidetta

Tämäkin

Mun aivoissa on varmaan joku vika. Se osasto missä käsitellään kaikkia matemaattisia yhtälöitä ja numeroita ylipäänsä, on varmaan vailinainen. Piirtäessäni millimetrii ja laskiessani suhteita, alkaa päätäni särkeä. Kaksi tuntia ja kiva jomotus pakottaa pitämään taukoa. Se menee ohi, kun hetken huokaisen. Vai onko aivoni niin homeessa, että joutuvat koetukselle, kun pitää ajatella. Enihau, tervetullutta on pohdiskelu.

Ruma oot mutta pyhä

Kakkuja kakkuja enemmän kakkuja

Pyhäpäivä meni ilman hartautta. Kävin kyllä kirkolla, mutta en kirkossa. Enkä leiponut perkele pullaakaan. Leivon läjän kakkuja. Ruma kirkko on meillä täällä näin. Mutta lähellä on. Tein fillariretken vastarannalle ja sielläpä vasta on huluppeita pytinkejä. Sinne niin olisi ihana muuttaa. Mutta enhän voi Ukkorähjää yksin jättää kuolinpesää  hoitelemaan. Haaveet on siis ihan turhia. Enää. Menipä eilinen joutuisasti. Se on lopun edellä. Verkkaista touhua on Martan piirtäminen, varsinkin kun on tuo aivorajoite. Hitaasti mutta varmasti nousevat seinät Martan kuutioon. Olin kuitenkin tyydytetty päivän tuloksellisuuteen.

Tänäänhän pitäisi olla veepee. Ei ole. Ensin voitelen itseäni fyssärin käsittelyllä ja menen illaksi duuniin. Mutta että kyllä olen kauhian syvästi enemmän ja paljon järkyttyneessä mielentilassa minä niin kuinka tästä nyt sit selvitään on tämä niin mitenkä sen nyt kauniisti osaisi edes sanoa mutta että lähtö tulee ja tällä lailla vielä yllättäin voiko ihminen tämmöisestä ai ai selvitä yleensä ollenkaan yöunetkinhan tässä menee ja kuinka selviän yleensä voi voi kyllä se nyt myrkyn lyppäs.

P:S Heittäkää arkulle hiljaa multaa siellä lepää Martta. Martta on puhdasta kultaa.