Sä oot juonnu mun viinat!

Nyt näyttää sille, että hima alkaa olla valmis. Pientä hienosäätöö vielä ja sit voi huokaista. Rempparomut odottaa kellariin vientiä ja keittiön lattia saumausta. Yksi uusi taulu täytyy viedä paikoilleen ja sit se on siinä. Vot sie, parin kuukauden uurastus palkitaan. Koti on mun näköinen ja energiat ovat tasoittuneet oikealle taajuudelle. Heleppo olla ja hengittää. Vaikka ehkä kenties saattaa saada sen vaikutelman, että Martta on ollut ylen hermona ja peba täynnä näppylöitä remppahuolista, niin se on vain harhaa. Pääsääntöisesti minähän rakastan tämmöistä härdelliä. Ainut ongelma on se, että rakastan vähän liikaa, enkä innostukseltani saa nukuttua. Toki, välillä evakkoelämä ja tavaran toimituksen viivästykset vetää palkokasvia kehossani oleviin aukkoihin, mut se sellainenkin kuuluu asiaan. Snadi hermoilu pitää ihmisen liikkeessä. Summasummaarum, kokonaisuutena homma meni hienosti. Sähkömiesten jälki oli ikävän sotkuista ja sitä olen joutunut paikkailee. Jos tilaan keittiöremontin avaimet käteen periaatteella, niin silloin käsitän sen niin, että mun ei itse tartte tehdä mitään, että jälki on moitteeton ja katseen kestävä. Hui, hai, en ottanut asiasta ylikierroksia, rapatessa roiskuu ja paikattiin jälkiä se mikä voitiin. Nyt on hyvä.

Seinänaapurini juopahtava pariskunta on ollut toraisa. Eilen illalla itku ja hammastenkiristys oli kova. Nainen valittaa isoon ääneen elämänsä kurjuutta, mutta sammahtivat luojan kiitos jo kympiltä. Tuolla nyt muija ukolle mesoaa: ( aamulla klo: 6) "Sä oot juonnu mun viinat!" Nyt se huutaa: " Älä lyö mua!" En yhtään ihmettele, jos ukon tekee mieli pikkasen hivasta. En kuulee, että mies sanoisi mitään, akka räyhää koko ajan. Vaikenisi onneton. Voi, voi, millaista on elämä tuossakin pirtissä. Ei ala aamut järin ylevästi ja herran rauhassa. Niin kauan kun eivät yöuntani häiritse, eikä elo mene tappokamaksi, niin ei toi mua häiritse, eikä vaadi mitään toimenpiteitä.

Saatiin työhuoneen taideinstallaatiokin seinälle. Siitä tuli oikein raamikas. Ukkorähjä on hyvä mittamies. Homma olisi lirahtanut reisille, jos Martta olisi laitettu puikkoihin. Taulujen kiinnityskohdat ei tietenkään olleet kaikki samalla korkeudella, itse asiassa ne olivat kaikki eri. Jokainen taulu piti siis mitat erikseen, että sattuvat samalla tasolle. Ja katso, Ukkorähjä teki sen ensi iskulla. Martta olisi tökkinyt seinän täyteen reikiä ja tullut siihen lopputulokseen, että ne ovat somasti kaikki eri korkeudella. Olen teetättänyt  (lukihärö, hirvee sana, onks toi edes oikee sana?) fotoista tauluja ja nyt maalattiin niille musta pohja. Kivasti korostaa taulujen sävymaailmaa ja antaa huoneelle muutenkin särmää. Noi kolme taulua ( 50x70) maksoi Itä-keskuksen Tunnin kuvassa satasen tsipale. On siis unikkii ja toimii tauluna kivan utuisesti.

Loma alkaa lähestyä uhkaavasti. Sen tuntee sielussa. Väsynyt ja odottava tunne jäytää takaraivossa ja aamukampa on kovilla. Vuoden The Tapaus on kohta käsillä. Ollaan suunniteltu Ukkorähjän kans Norjan reissua. Aika kiva. Vielä jaksaa muutaman viikon. Siellä se odottaa, Onni ja Autuus. Auts, ku ihanaa!!!